Suorakylvön esivalmistelut alkavat jo syksyllä puinnin yhteydessä. Oljet ja ruumenet kannattaa puida mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi ja jos mahdollista, käyttää puimurissa ruumenten levittäjää. Märkinä korjuukausina ongelmaksi tulevat puimurin tai traktorin jäljet

pellossa. Urat on syytä tasoittaa jo syksyllä, etteivät ne haittaa kylvöä.

Keväällä on maltettava odottaa, että pellon pinta on kauttaaltaan kuivunut noin 2-3 sentin syvyydeltä. Ajankohta voi olla sama kuin lähdettäisiin perinteiselle kylvölle tai myöhäisempi. Tärkeää on tarkkailla pellon pinnan kuivumista, se vaihtelee huomattavasti vuosittain.

Kylvön ajoituksella on ratkaisevin merkitys suorakylvön onnistumiselle. Kylvöalustan on oltava pinnastaan riittävän kuiva, jotta maa murustuu kylvön yhteydessä. Tällöin siementen ja lannoiterakeiden väliin syntyy kylvökoneen täristessä maan muruista puskurivyöhyke, joka edesauttaa häiriötöntä itämistä ja orastumista. Murut muodostavat myös siemenen päälle hyvän haihtumissuojan ja kylvörivin huokoinen rakenne helpottaa oraan tunkeutumista pintaan.

Vannaspainot säädetään mahdollisimman suureksi. Riittävä kylvösyvyys on viljalla 2-4 cm ja öljykasveilla 1-2 cm maan pinnasta mitattuna. Kylvövantaan on ehdottomasti läpäistävä olki- ja ruumenkerros.

Varo märkää

Liian märkä pelto tuottaa ongelmia. Liian märkinä kylvetyillä savimailla vantaat saattavat tiivistää kylvövaon seinämät vettä huonosti läpäiseviksi. Kylvön jälkeiset sadevedet jäävät kylvövakoon seisomaan ja siemen voi jopa mädäntyä hapettomassa tilassa. Mikäli pellon ojitus

ei ole kunnossa niin maa ei läpäise runsaita sademääriä on vaarana, että kasvusto kellastuu ja samalla typpeä haihtuu ilmaan.