Viime kesänä vehnää viljeltiin Suomessa suurimmalla alalla yli 50 vuoteen. Suurin osa viljelijöistä tähtäsi myllylaatuun. Vaikka kasvukausi muuten oli pääosin suotuisa, elokuun loppupuolen sateet kuitenkin pilasivat monen haaveet ja myllylaadun saavutti selvästi alle puolet tarkastetuista vehnäeristä. Myllykelpoisuutta rajoitti erityisesti alentunut sakoluku ja hehtolitrapaino sekä alhainen valkuaispitoisuus.

Hyvän myllylaadun saavuttamisen perusedellytyksiä ovat oikean lajikkeen valinta ja lajikkeelle sopivan viljelytekniikan huomioiminen.

Aikaisissa varmuudella valkuaista

Luontaisesti korkean valkuaispitoisuuden omaavia kevätvehniä ovat esim. Anniina, Quarna, Wanamo ja Wappu. Lajiketyypille on tunnusomaista yli 14 %:n valkuaispitoisuus. Lisäksi mainitut lajikkeet ovat kevätvehnävalikoiman aikaisimpia. Aikaisuus tuo viljelyvarmuutta ja varmistaa puintia laadun kannalta parhaissa oloissa.

Typpilannoitus annetaan näille lajikkeille yleensä yhdellä kertaa kylvön yhteydessä. Jos lisälannoitusta halutaan antaa, se kannattaa tehdä suhteellisen aikaisessa vaiheessa, jolloin voidaan vielä vaikuttaa jyvälukumäärään tähkää kohti. Aikaisten lajikkeiden tautitorjunnasta on syytä huolehtia, jotta jyvän täyttymis- ja tuleentumisvaihe ei jää liian lyhyeksi ja hehtolitrapaino saadaan riittävän korkealle tasolle.

Päätyypin lajikkeet laadukkaita

Myllyvehnän tuotannossa päätyypin vehnälajikkeet ovat laatuvarmin lajikeryhmä. Ryhmän lajikkeilla valkuaispitoisuus on yleensä hallittavissa, jyvän laatu lähes aina kunnossa sekä sakolukuominaisuudet selvästi muita lajiketyyppejä paremmat. Satoisilla päätyypin vehnillä, kuten Wellamolla ja Marblella hehtolitrapaino on hyvää tasoa, ja tautitorjunta vielä varmistaa sitä. Rehevissä oloissa ja myöhäisemmillä lajikkeilla kasvunsäädekäsittely rikkakasvitorjunnan yhteydessä voi lisäksi olla kannattavaa.
Myöhäisimmissä, korkean satopotentiaalin vehnissä vaarana on helposti alhaiseksi jäävä valkuainen sekä ongelmat sakoluvussa.

Päätyypin ja erityisesti myöhäisen tyypin kevätvehnille suositellaan jaettua typpilannoitusta. Jaetulla lannoituksella voidaan estää valkuaispitoisuuden jääminen alle myllyvehnän valkuaisvaatimusten. Tähkälletulon jälkeen annettu tyyppilannoitus nostaa valkuaispitoisuutta tehokkaimmin. Lisätyppiruiskutus on kokeiden mukaan tehokasta maitotuleentumisvaiheeseen saakka.

Lue juttu kokonaisuudessaan Borealin Kasvussa-lehdestä.

Tutustu vehnälajikkeiden ominaisuuksiin ja koetuloksiin!