29.04.10

Eläinaines - Sika

Risteytys tuo selviä etuja eläinainekseen. Kun kaksi toisilleen vierasta rotua risteytetään keskenään, rotujen sisäinen sukusiitos purkautuu. Syntyvät jälkeläiset ovat elinvoimaisempia ja terveempiä kuin vanhempansa. Risteytyselinvoima (=heteroosi) näkyy erityisesti huonosti periytyvissä hedelmällisyysominaisuuksissa. Lihasikaporsaan emänä käytetään norjanmaatiaisen ja ruotsinyorkshiren risteytystä, hybridiä, ja isänä joko puhdasta hampshirea tai hampshire-norjanmaatiaisristeyskarjua.

Risteytys tuo selviä etuja eläinainekseen. Kun kaksi toisilleen vierasta rotua risteytetään keskenään, rotujen sisäinen sukusiitos purkautuu. Syntyvät jälkeläiset ovat elinvoimaisempia ja terveempiä kuin vanhempansa. Risteytyselinvoima (=heteroosi) näkyy erityisesti huonosti periytyvissä hedelmällisyysominaisuuksissa. Lihasikaporsaan emänä käytetään norjanmaatiaisen ja ruotsinyorkshiren risteytystä, hybridiä, ja isänä joko puhdasta hampshirea tai hampshire-norjanmaatiaisristeyskarjua.

Kanta-aines

Emorotujen jalostuksessa painotetaan emakolle tärkeitä ominaisuuksia, kuten pahnuekoko, imetyskyky/maidontuotanto, kestävyys jne. Myös päiväkasvu, rehunkäyttökyky ja lihakkuus ovat tärkeitä, koska lihasian perimästä puolet tulee emältä.

Kuva 1. Norjanmaatiainen on rakenteeltaan pitkä ja hoikan näköinen

Maatiainen ja yorkshire ovat yleisimmin käytetyt emärodut. Norjanmaatiaista (kuva 1.) on käytetty Suomessa hybrituotannon kantaemona vuodesta 2006 lähtien. Norjanmaatiainen on osoittautunut hyväksi imettäjäksi, ja sen elävänä syntyneiden porsaiden määrä on noin 2,5 porsasta/vuosi enemmän kuin suomalaisilla emakoilla. Näiden superimettäjien ruokinta vaatiikin erityistä huomiota, ettei sen anneta imettää itseään ”kuiviin”.

Norjanmaatiaisemakot tiineytetään Nordic Geneticsin jalostamalla ruotsalaisella yorkshire-keinosiemennyskarjulla. Ruotsalaisen yorkshire-karjun odotetaan parantavan ennen kaikkea emakoiden jalkarakennetta ja hedelmällisyyttä. Hedelmällisyys ja emakoiden kestävyys ovat yksi suomalaisen sikatalouden suurimpia haasteita.

Risteytysmenetelmät


Erillisten emä- ja isärotujen käytössä on kiistattomat edut. Emä- ja isäroduissa jalostetaan eri ominaisuuksia, jolloin jalostettavia ominaisuuksia on vähemmän rotua kohden ja jalostuksellinen edistyminen on nopeampaa. Ensimmäisen polven risteytysensikko, hybridi, on kahden puhdasrotuisen risteytys. Vaihtoehtoisesti suomenyorkshire voidaan siementää norjanmaatiais-karjulla.

Ruotsinyorkshire –karju X Norjanmaatiasensikko

Norjalaisruotsalainen hybridi (norski-svenski)

Puolinorjalaiset hybridit ovat olleet hedelmällisempiä eli tuottaneet suurempia pahnueita (noin 1,1 elävänä syntynyttä porsasta enemmän pahnueessa) kuin täysin suomalaiset hybridit. Tämä nostaa emakon katetuottoa noin 60 €/vuosi ja sadan emakon sikalassa lisäkate on noin 6 000€/vuosi.

Kuvio 1. Porsastuotantotuloksia 1. ja 2. pahnueesta, kun eläinaineksena on käytetty norjanmaatiaista, suomenyorkshirea ja suomalaista hybridiä.(Lähde: Porsastuotantotuloksia WinPig karja-analyysi 1.9.2007–17.9.2008)

Takaisinpäinristeytetty ensikko eli tp on hybridiensikon ja puhtaan norjanmaatiaisen tai ruotsinyorkshire -karjun risteytys. Takaisinpäinristeytyksessä voidaan käyttää ensikon emän rotuista karjua.

Ruotsinyorkshire –karju X Norjanmaatiaisensikko

Norjanmaatiaiskarju X Hybridiensikko

Takaisinpäinristeytetty, tp

Myös takaisinpäinristeytetyn ensikon risteytyselinvoima ja hedelmällisyys ovat hyviä, mutta teoreettisesti tarkasteltuna ensikon astuttaminen samanrotuisella karjulla kuin sen toinen vanhemmista on, puolittaa heteroosihyödyn. Heteroosihyödyn puolittuminen tarkoittaa käytännössä yli 10 % pienempää elävänä syntyneiden porsaiden määrää. Takaisinpäinristeytyksiä on tuotettu pääasiassa itseuudistukseen ja ensikkokannan nopeaan lisäämiseen.

Kuva 2. Norjanmaatiainen emakon isänä nostaa pahnuekokoa yli yhden porsaan verran.

Takaisinpäinristeytetty ensikko, siksak , on kolmanteen polveen viety risteytys. Tässä menetelmässä hybridiensikolle käytetään sen emänrotuista karjua. Näiden jälkeläiselle, eli tpn:lle käytetään emän isän rotuista karjua, eli Ruotsinyorkshirea. Takaisinpäinristeytystä saa jatkaa enintään 3. polveen saakka. Siksak-emokannan tuottamat lihasiat tarvitsevat 14 vuorokautta pidemmän kasvuajan teuraspainon saavuttamiseen ja niiden lihan koostumus on keskimääräistä rasvaisempi (Pig International, December /2008).

AtriaSika –ketjun lihasikaporsaat ovat kolmirotuisia. Kolmirotuohjelman hyötyjä ovat heteroosi sekä lihan laatu ja väri. Erirotuinen isä, kuten Hampshire, lisää porsastuotosta vielä 0,5-1 porsaalla per pahnue. Porsaskuolleisuus on ollut noin 5 %-yksikköä alempi kolmirotuporsailla verrattuna puhdasrotuisiin porsaisiin. Kolmirotuporsaiden syöntikyky kasvatuksen alkuvaiheessa on hyvä ja paremmasta kasvusta johtuen ne saavuttavat teuraskypsyyden noin 7-10 päivää nuorempana kuin kaksirotuporsaat.

Ruotsinyorkshire-karju X Norjanmaatiaisensikko

Hampshire-karju X Hybridiensikko

Lihasika, kolmiroturisteytys

Kuva 3. Hampshire-karjun jalostuksessa pääpainona ovat ruhon ja lihan ominaisuudet.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja