Emakot viettävät tiineysosastossa ajan vieroituksesta tiineystarkastukseen tai 4.-6. tiineysviikkoon. Tiineytykselle tulisi varata ainakin tietyt karsinat, jos erillistä osastoa ei ole.

Karsinaratkaisut:

• vapaata lattiatilaa 2,5 m2, jopa 3,5 m2/emakko
• kestokuivike minimoi jalkavauriot, vaihtoehtona osaritiläkarsina kuivikkeilla ja lattialämmityksellä
• ruokintaan suljettavat häkit, ainakin kaukalonerottajat

Ryhmä:

• 4-6 emakon kiinteät ryhmät, mahdollisimman samankokoisia eläimiä
• ensikot ja arat eläimet erikseen

Karjun käyttö

Karjun tuottama stimulaatio koostuu useasta ärsykkeestä, jotka kaikki tulisi hyödyntää: näkö, haju, kuulo ja tunto.

Hajuärsykkeet ovat tärkeimpiä. Karjun päästäminen ryhmään tai emakon päästäminen karjun karsinaan ovat tehokkaimpia keinoja. Aidan takana tapahtuvassa stimulaatiossa eläinten tulee myös päästä koskettamaan toisiaan.

Yllätysefekti saadaan aikaiseksi rajoittamalla kontakti vain kiimantarkkailuun. Karjua voidaan pitää eri osastossa, tai karjun karsinan putkiaidat voidaan peittää kiinteällä aidalla joka avataan vain kiimantarkkailun ajaksi.

Kiimantarkkailu

Kiimantarkkailu on erillinen työvaihe, joka suoritetaan kahdesti päivässä rauhallisena aikana. Ryhmävieroitusjärjestelmä tehostaa työtä. Tarkkailu aloitetaan kolmantena päivänä vieroituksen jälkeen. Siemennyksen jälkeen testataan päivinä 17.-25. Häkkiemakoilla keskitytään yksilön oireisiin, ryhmässä käyttäytymismuutoksiin. Arkojen eläinten kiimantarkkailu vaatii ammattitaitoa.

Hoitaja testaa kiimaa houkuttelemalla esiin seisomisrefleksin. Karju on mahdollisimman lähellä emakkoa. Hoitajan tehtävänä on matkia karjua tönimällä kylkiä, nostamalla nivusista ja ulkosynnyttimien alapuolelta, painelemalla ristiselästä ja sivelemällä utareita. Stimulaatiossa keskitytään kohtiin, joita karju koskettaa kosiessaan ja astuessaan: ulkosynnyttimet, ristiselkä, nivuset, utareen takaosa ja lavat.

Emakot ovat yksilöitä, ja hoitajan tulee oppia näkemään minkä tyyppinen ja millä voimakkuudella tehty stimulaatio kiihottaa emakkoa. Seisomisrefleksin lauetessa emakko antaa hoitajan istua selässä tai karjun astua.

Esikiimassa ulkosynnyttimet turpoavat ja muuttuvat helakanpunaisiksi. Joskus havaitaan kirkasta emätinvuotoa. Emakko on huomattavan aktiivinen, se pyrkii karjun luo ja hyppii muiden selkään. Emakko ei vielä seiso paikallaan muiden hyppiessä, hoitajan kokeillessa kiimaa tai karjun edessä.

Varsinainen kiima on aika jolloin emakko antaa karjun astua. Aikaisin (3 päivää) vieroituksen jälkeen alkava seisova kiima on yleensä usean päivän pituinen, myöhään (6-7 pv) alkava jopa alle vuorokauden mittainen. Ulkosynnyttimien punoitus vähenee. Ruokahalu voi hetkellisesti heikentyä. Ryhmässä eläin on aktiivinen ja antaa muiden hyppiä, minkä seurauksena selässä voidaan nähdä raapimisjälkiä.

Arat eläimet

Arvojärjestyksessä alimpina olevat eläimet eivät välttämättä uskalla näyttää kiimaa. Tällaiset yksilöt ovat usein nuoria, pienikokoisia, laihoja ja/tai sairaita. Aroille eläimille tulee varata pienkarsinoita. Samasta syystä ensikot tulisi mieluiten ottaa vanhempien eläimien ryhmään vasta porsimisen jälkeen. Jos eristys ei onnistu kiimantarkkailu tehdään niin, että muu ryhmä on suljettuna häkkeihin.

Tiineystarkastukset

Tee tiineystarkastukset säännöllisesti. Käytä apuna tarkkailulistoja. Merkitse tarkastuksen tulos emakon selkään ja sikalakirjanpitoon. Varmista aina negatiivinen tai epävarma tulos viikon sisällä. Siirrä todennettu tyhjä joko siemennysosastoon uusijoille varattuun paikkaan tai odottamaan teuraaksi lähtemistä.

Varmin keino on skannaus ultraäänilaitteella. Tarkasta kaikki emakot noin neljä viikkoa siemennyksen jälkeen. Ensimmäinen tarkastus voidaan tehdä aikaisintaan 23. päivänä. Varmin tulos saavutetaan, kun skannaus tehdään vasta juuri ennen emakoiden siirtoa joutilaspuolelle. Silloin tiineydet ovat pisimmillään ja sikiöt näkyvät helpoiten. Muutaman päivänkin erot vaikuttavat näkyvyyteen ryhmän viimeksi tiineytetyillä.