Olet täällä

Emolehmien ruokinta eri ruokintavaiheissa

Emolehmien vuosikierto voidaan jakaa neljään selkeään aikajaksoon. Jokaisella näistä jaksoista on omat ruokinnalliset tavoitteensa.

Ruokintatavan valintaan vaikuttavat myös tilan tuotantorakennukset, laidunnusmahdollisuudet, rotutyyppi sekä poikima-ajankohta.

 

Ruokintavaiheen toteutustapa riippuu emolehmien poikima-ajankohdasta.

Poikimisesta astutukseen

Poikimisen ja astutuksen välillä emolehmän maidontuotanto ja myös ravinnontarve on suurimmillaan. Emolehmän pitäisi olla poikiessaan riittävän hyväkuntoinen, jotta vasikka syntyy elinvoimaisena ja emo pystyy tuottamaan sille riittävästi maitoa. Poikinut emolehmä ei saa laihtua, jotta vasikan kasvu ei vaarannu ja uusi tiinehtyminen onnistuu. Hyvin onnistunut ruokinta tässä vaiheessa takaa hyvän seuraavan poikimakauden "vasikkasadon".

Poikimisen jälkeen emolehmille annetaan parhaat perusrehut ja lisäksi 1-3 kg väkirehua. Väkirehuksi käy vilja ja pieni määrä rypsiä tai edullinen täysrehu. Laidunkaudella lisäväkirehun tarvetta ei ole, jos laitumen kunto on hyvä. Kivennäiseksi annetaan magnesiumpitoista fosforikivennäistä, jonka kalsiumin ja fosforin suhde on noin 1:1 (esim. Fosfori Hertta).

Astutuksesta vieroitukseen

Astutuksen jälkeen maidontuotanto alkaa pikkuhiljaa vähentyä ja emolehmien ravinnontarve pienenee. Ruokintaa ei saa rajoittaa liikaa, sillä hyvä maidontuotanto parantaa vasikoiden vierotuspainoa. Emojen elopaino saa tässä vaiheessa hieman nousta. Kevätpoikivilla edullisen laidunruohon hyväksikäyttö pienentää rehukustannusta. Lisäväkirehua ei yleensä tarvita, kivennäisten antamisesta täytyy kuitenkin huolehtia. Syyspoikiville emolehmille annetaan tässä vaiheessa hyvälaatuista säilörehua tai heinää, pieni väkirehu- ja valkuaistäydennys sekä kivennäislisä ovat myös paikallaan.

Keskitiineys

Vierotuksen jälkeen emolehmän rehuntarve on pienimmillään, sillä se ei enää lypsä eikä kehittyvä sikiökään vielä vaadi lisäenergiaa. Tässä vaiheessa voidaan käyttää täyttävimmät perusrehut. Korsiintunut heinä, myöhään korjattu säilörehu ja kokoviljasäilörehu ovat aikuisille emolehmille hyviä perusrehuja. Aikuisten hyväkuntoisten emolehmien ruokinta voi perustua myös oljen käyttöön. Keskilaatuisen säilörehun tai heinän ja oljen suhde voi olla 1:1. Olkea tarvitaan myös ohrakokoviljasäilörehun rinnalle. Kaurakokoviljasäilörehu soveltuu perusrehuksi sellaisenaan. Syyspoikivien vanhempien emojen perusrehuksi käyvät luonnonlaitumet.

Kuntoluokitukseen perustuva rajoitettu ruokinta soveltuu täysikasvuisille, vieroitettaessa hyvässä kunnossa olleille emolehmille. Hyväkuntoiset aikuiset emot voivat tässä vaiheessa ottaa osan energiasta kudosvarastoistaan, jonka ne ovat kasvattaneet hyvällä laitumella. Nuoret emot ja mahdolliset huonokuntoiset emot pitää kuitenkin kunnostaa. Jos perusrehujen laatu on hyvä, väkirehua ei välttämättä tarvita. Vapaalla säilörehu- tai heinäruokinnalla kuntoluokka nousee n. 0,5 yksiköllä 3-4 viikossa. Toinen vaihtoehto on lisätä ruokintaan pieni määrä väkirehua. Jos ensimmäisen kerran poikineet ovat laihoja vierotettaessa, ne kannattaa pitää yhdessä nuorten astutettujen hiehojen kanssa. Muista kivennäinen.

Tiineyden loppuvaihe

Tiineysajan lopulla sikiön kasvu on voimakkainta ja se vaatii lisäenergiaa. Emon paino lisääntyy sikiön kasvun vuoksi tiineyden loppuvaiheessa noin 0,5 kg päivässä. Rehun saanti pitää olla riittävä. Liian huono kuntoluokka tai voimakas painonmenetys tässä vaiheessa alentaa vasikoiden syntymäpainoa, lisää vastasyntyneiden kuolleisuutta, huonontaa vasikalle elintärkeän ternimaidon määrää ja laatua ja alentaa vierotuspainoja. Myös aika poikimisesta ensimmäiseen kiimaan pitenee ja uudelleen tiinehtyminen huononee. Ruokinnan lisääminen poikimisen jälkeen ei täysin korjaa tilannetta.

Yhteenveto ruokinnan eri vaiheista