Olet täällä

Koiran ruokinta

Koiran ruuansulatus ja ruokinnalliset tarpeet:

 

Yleistä koiran ruuansulatuksesta

Koira on ruuansulatusfysiologialtaan lihansyöjä ja suden jälkeläinen. Sen elimistö on sopeutunut käyttämään ravinnokseen eläinperäistä ravintoa. Koira on tehokas rasvan ja eläinproteiinin hyväksikäyttäjä, mutta kuitenkin ruokavalioltaan hyvinkin joustava. Koiralla sanotaan olevan kaikkiruokaisen piirteitä ja tämä onkin mahdollistanut sen hyvän sopeutumisen "ihmisen pöydännurkalla elämiseen". Kuitenkaan koiran ruokintaa ei voi lähestyä samalta viivalta kuin ihmisen, sillä koiran ruuansulatusfysiologiassa on ratkaisevia eroja ihmiseen verrattuna.

Koiran ruuansulatuskanava on todella lyhyt: vain viisinkertainen verrattuna sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa luonnollisesti syövillä eläimillä ruuansulatuskanavan pituus on jopa 14 kertainen ruumiin pituuteen nähden. Myös koiran hampaisto on erikoistunut repimiseen ja siltä puuttuu kokonaan jauhamiseen tarkoitetut poskihampaat. Koira ei pysty käyttämään kuitua tehokkaasti hyväkseen sillä paksusuoli on kovin lyhyt eikä koiran ruuansulatuselimistö käytä ravintoaineita kovin tarkasti hyödykseen. Koiran ruokinta pitääkin sopeuttaa niin, että tarjottava dieetti ottaa koiran ruuansulatuksen erikoispiirteet huomioon.

sivun alkuun

Koiran syöntikäyttäytyminen

Luonnonvarainen koiraeläin osaa normaalisti säännöstellä syöntiään siten, että paino pysyy stabiilina. Koira kesyyntyessään on kuitenkin menettänyt osan tästä itsekontrollistaan ja jos rasvaista ruokaa on helposti saatavilla koira lihoo. Erilaiset ruuan aineosat voivat sitten osaltaan lisätä tai heikentää maittavuutta.

Tutkimusten mukaan ruuan värillä tai ulkonäöllä ei ole koiralle väliä ja hajukin on makua tärkeämpi. Lämmin ruoka on tavallisesti koiralle maittavampaa kuin kylmä ja kostutettu kelpaa paremmin kuin kuiva. Liika kuitu ruuassa heikentää maittavuutta - koira tietää ilmeisesti itse, mikä ei sula suolistossa ja voi aiheuttaa suuressa määrin jopa suolen tukkeutumisen. Päinvastoin kuin kissa, koira ei hae vaihtelua ruuassaan, vaan sama ruoka voi maittaa menestyksekkäästi koko aikuisiän. Yksilöiden opittu käyttäytyminen vaikuttaa tietenkin syöntikäyttäytymiseen ja tottumus onkin tässä asiassa puoli ruokaa.

sivun alkuun

Energiantarve

Koira ei syö pääasiassa täyttääkseen mahaansa vaan energiantarpeensa. Energiantarve vaihtelee koiran iän ja aktiivisuuden mukaan ollen noin 120-140 kcal/vrk jokaista metabolista elopainokiloa kohden. Pennuilla energiantarve ei kuitenkaan ole verrannollinen suoraan painoon, sillä jo koirarotujen aikuispainot ovat useita kymmeniä kiloja erisuuret. Suurimpia eroja painossa edustaa varmasti perhoskoira ja tanskandoggi joilla ero voi olla jopa 70 kiloa! Pennun energiantarpeen määritykseen vaikuttaa se, kuinka paljon pentu painaa suhteessa aikuispainoonsa.

Koiran energiantarvetta määritettäessä on otetteva aikuisenakin huomioon koiran rakenne: esimerkiksi whippet on käytännössä pelkkää jalkaa, kun taas monet matalat terrierit karkeasti sanottuna pelkkää runkoa.

sivun alkuun

Hiilihydraatit koiran ruokinnassa

Aikuinen koira ei käytännössä tarvitsisi hiilihydraatteja ollenkaan ruuassaan imettävää ja tiinettä narttua lukuunottamatta. Tämä johtuu siitä, että koira pystyy valmistamaan glukoosia (eli sokeria ) muista ravintoaineista. Kuitenkin hiilihydraatit ovat hyvä energianlähde koiralle ja niiden läsnäolo ruuassa varmistaa, että tärkeitä aminohappoja ei käytetä energiantuotantoon.

Hiilihydraateilla tarkoitetaan tärkkelystä ja kuitua, ja ne tulevat pääasiassa kasvilähteestä. Tämä asettaa ruokintaan tiettyjä rajoituksia, sillä koira ei kykene sulattamaan raakoja hiilihydraatteja ja joutuessaan suurissa määrin ruuansulatuskanavaa, ne voivat aiheuttaa tukoksia tai bakteerikäymistä ja siten ripulia. Kypsentämisellä ja jauhamisella kasviperäinen hiilihydraatti - nimenomaan tärkkelys - saadaan koiran hyödynnettävään muotoon. Koiralle sopivia hiilihydraatin lähteitä ovat mm. riisi, vehnä, maissi ja uutena Suomessa kokeiltu kaura, jonka käyttöä koiran ruokinnassa mm. MTT on tutkinut hyvin tuloksin.

Kuitu ei sula koiran ruuansulatuselimistössä, mutta pienissä määrin ruokaan laitettuna se pitää ulosteet pehmeinä ja on hyväksi suolen toiminnalle. Liika kuitu ravinnossa voi aiheuttaa tukkeutumisvaaran lisäksi lisääntynyttä juomista ja maittavuuden heikentymistä sekä voi huonontaa muiden ravintoaineiden imeytymistä.

sivun alkuun

 

Proteiinit eli valkuaisaineet

Valkuaisaineet koostuvat aminohapoista joita tunnetaan 20 erilaista. Nämä jaotellaan välttämättömiin ja ei-välttämättömiin. Välttämättömien määrä on lajikohtainen ja näitä välttämättömiä eläin ei kykene valmistamaan toisista aminohapoista: ne pitää siis saada sellaisenaan ruuasta. Tämä aiheuttaa eri lajien erilaiset vaatimukset ravinnon proteiinille. Koiralla välttämättömiä aminohappoja on kymmenen: lysiini (tärkein), tryptofaani, treoniini, leusiini, isoleusiini, metioniini, histidiini, fenylalaniini, valiini ja arginiini. Koiran proteiinintarve onkin ensisijassa välttämättöminen aminohappojen tarpeen tyydyttämistä.

Aminohappoja tarvitaan kudosten kasvuun ja uusiutumiseen ja puutteet valkuaisruokinassa tulevatkin nopeasti varsinkin kasvavassa koirassa esiin. Yhdelläkään yksittäisellä proteiininlähteellä ei ole koiralle optimaalista aminohappokoostumusta. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että eläinproteiinin aminohappokoostumus on koiralle arvokkaampi kuin kasviproteiinin.Yksistään kasvivalkuaisella koira ei tule toimeen, sillä viljassa on koiran tarpeisiin aivan liian vähän lysiiniä. Kasviperäistä valkuaista syötettäessä tulisi myös ottaa huomioon, että usein kasvipohjainen valkuainen on suojattuna kuitupeitteellä, joka voi osaltaan huonontaa valkuaisen käyttökelpoisuutta. Kypsentäminen ja jauhaminen parantavat tällaisen kasviproteiinin hyväksikäyttöä.

Liiallisen proteiinin syöttämistä tulisi kuitenkin välttää, ja myös siksi on tärkeää, että aminohappokoostumus vastaisi mahdollisimman tarkasti koiran todellista tarvetta. Ylimääräiset (turhat) aminohapot eritetään pois virtsassa typpenä ja tämä rasittaa munuaisia. Edes välttämättömät aminohapot eivät varastoidu elimistöön, vaan niiden tarve on päivittäistä.

sivun alkuun

 

Rasva ja välttämätön linolihappo

Koira on erinomainen rasvan hyödyntäjä ja suuristakaan rasvapitoisuuksista ei ole todettu olevan koiralle haittaa. Raskasta työtä tekevien koirien ruuassa ja imettävän tai tiineen nartun ruuasssa rasvamäärän nostaminen on oikeastaan ainoa mahdollisuus lisätä energiansaantia syöntikyvyn puitteissa. Varsinkin tiineellä nartulla syöntikyky voi olla huonontunut mahalaukun pienentyneen tilan vuoksi, kun sikiöt vievät mahaontelossa tilaa. Rasva parantaa ruuan maittavuutta, mutta runsaasti käytettynä voi heikentää joidenkin kivennäisten imeytymistä, ja tämä tulee huomioida kivennäismäärissä.

Kasvavalla koiralla rasvan määrää ei voi nostaa kovin korkealle, tai kasvu voi nopeutua liikaa häiriten luuston kehitystä, joka ei pysty kirimään mukana.

Rasva on tärkeä ravitsemuksellinen komponentti, sillä se sisältää välttämättömiä rasvahappoja. Koiralla välttämättömiä on vain yksi eli linolihappo, josta se kykenee valmistamaan muut "välttämättömät" eli alfalinolihapon ja arakidonihapon. Koiran ruuan rasvassa tulisi olla 1% kokonaisrasvasta linolihappoa, jotta sen tarve tulisi tyydytettyä. Jos koira kärsii linolihapon puutteesta, sille tulee turkki ja iho-ongelmia.

sivun alkuun

Vitamiinit

Vitamiinit jaotellaan rasva- ja vesiliukoisiin. Vesiliukoisia ovat C- vitamiini ja B-ryhmän vitamiinit. C-vitamiinia koira valmistaa itse ja sen saannista ruuassa ei tarvitse huolehtia. Vesiliukoisia vitamiineja koiran elimistö ei varastoi ja niiden tarve on päivittäistä. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A,D,E, ja K vitamiinit. Myös K-vitamiini valmistuu koiran omissa kudoksissa ja sen määrästä ruuassa ei tarvitse huolehtia. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistön rasvakudoksiin.

B-vitamiinien puutokset ovat koirilla harvinaisia ja ja oluthiiva (panimohiiva) on hyvä B-vitamiinien lähde. B-Vitamiineista on hyvä muistaa, että kuumennus tuhoaa niitä. Tämä seikka on teollisissa koiranruuissa otettu huomioon ja B-vitamiinia on tarvittava määrä jäljellä valmissa tuotteessa.

A-Vitamiini on tärkeä mm. näkökyvylle ja ihon terveydelle. Se imeytyy suolistosta rasvojen kanssa ja varastoituu maksaan. D-vitamiini on välttämätön normaalille luun kehitykselle ja kalsiumin ja fosforin aineenvaihdunnalle ja sen ruokinnallinen tarvee riippuu Ca- ja P- tasoista ruuassa.E-Vitamiini puolestaan estää muun muassa solukalvojen vioittumista ja toimii luonnollisena antioksidanttina. Sen puutos aiheuttaa esimerkiksi lihasrappeumaa ja hedelmällisyyshäiriöitä.

Koska rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön, on vaarana niiden yliannostus. Kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että kymmenkertaisetkaan yliannokset eivät ole aiheuttaneet mitään häiriötä koirille. Koirien rasvaluikoisten vitamiinien yliannostukset ovat harvinaisia, mutta niin myös ovat niiden puutosoireet.

sivun alkuun

Kalsium ja fosfori

Koirat ravitsemuksen keskeisimmät kivennäiset ovat kalsium (Ca) ja Fosfori (P) ja niiden kiinteän vuorovaikutuksen takia niitä tarkastellaan yhdessä. Ca ja P ovat luuston ja hampaiden tärkeimmät rakennusaineet ja lisäksi kalsium on mukana mm. hermoimpulssien kulussa.

Kalsiumin imeytyminen vaikuttaa ratkaisevasti sen saantiin ja imeytyvyys voi vaihdella lähes 0-90%. Sääntönä on, että kun kalsiumin määrä dieetissä laskee hyväksikäyttö paranee, ja sama toisinpäin. Kasvien kalsium ja fosfori ovat huonommin koiralle käyttökelposia kuin eläinperäisten tuotteiden, tämä johtuu kasvien sisältämästä fytaatista, joka sitoo kivennäisiä ja estää näiden imeytymisen. Lihassa (kana, nauta, sika, kala) on paljon fosforia ja luujauhossa puolestaan kalkkia.

Kalsiumvajaus syntyy tavallisesti kasvavalla koiralla, kun sitä ruokitaan ruuantähteillä. Tästä voi olla seurauksena vakavia luuston kehityshäiriöitä: selkäranka vääristyy, raajojen pitkät luut käyristyvät ja hampaat tippuvat. Tämä johtuu siitä, että parat-hormoni irrottaa luusta kalsiumia pitääkseen veren kalsiumin tasolla joka mahdollistaa hermoimpulssien kulun.

Sivun alkuun