Olet täällä

Kalkkunan rehuohjelma

Takaisin Kalkkunan ruokinta -sivulle

  • Fytaasi
  • Avizyme ja betaiini
  • Valkuainen
  • Vitamiinit
  • Kokojyväkonsepti
  • Happolisä
  • Käytännön kokemuksia

Suomen Rehun kalkkunanrehuohjelman (taulukko 1) päätavoitteena on tasapaino hyvän kasvun, terveyden ja hyvinvoinnin välillä, jotta yhä useammasta linnusta saadaan teurastili. Päätavoitteena ei siis ole pelkästään lintujen kasvun maksimointi. Nelirehuohjelma seuraa entistä kolmirehuohjelmaa tarkemmin linnun kasvuvaiheiden erityistarpeita, jolloin rehujen ravintoaineet tulevat tehokkaammin hyödynnetyksi ja ulosteissa poistuvien ravintoaineiden määrä pienenee.

Taulukko 1. Suomen Rehun kalkkunanrehuohjelma.

Rehun nimi Raakavalk. -% ja
laskennallinen
AME-arvo, MJ/kg
Käyttöaika vk Ohjeellinen
käyttömäärä, kg
Iso-Punaheltta 1 CC 27 %, 11.6 MJ/kg 0 - 4 1.5
Iso-Punaheltta 2 CC 22/23 %, 12.0 MJ/kg 5 - 8 6 - 7
Iso-Punaheltta 3 19.5 %, 12.2 MJ/kg 9 - 12 7 - 8
Iso-Punaheltta 4 17 %, 12.4 MJ/kg 13 - teurastus 8 - 11*

* riippuu teurastusiästä
© 2000 Suomen Rehu Oy
 

Untuvikko nopeasti tärkkelysenergian hyödyntäjäksi
Ruuansulatuksessa tärkeiden entsyymien aktiivisuus on kalkkunauntuvikolla aluksi alhainen, mutta nousee muutaman päivän kuluessa (kuvio 2). Erityisesti amylaasiaktiivisuus pitää saada nousemaan mahdollisimman pian, jotta lintu alkaa hyödyntää viljan tärkkelystä energianlähteenään. Haudontaprosessin aikana lintu kuluttaa suuren osan energiavarastostaan, glykogeenista. Glykogeenia on eniten maksassa, mutta sitä on jopa luissa. Luissa oleva varasto kuluu ensiksi loppuun ja puute estää luuston ja immuunijärjestelmän kehittymistä.

Kuvio 2. Entsyymiaktiivisuuksien kehittyminen kalkkunauntuvikolla.

© 2000 Suomen Rehu Oy

Jos veren glukoosipitoisuus alenee glykegeenivaraston vähyyden vuoksi, lintu alkaa pilkkoa valkuaiskudoksiaan glukoosiksi. Sen sijaan jos lintu saadaan nopeasti pilkkomaan rehun tärkkelystä glukoosiksi, se voi käyttää rehussa olevan valkuaisen lihaskudoksen kasvattamiseen ja näin sen kehittyminen ja kasvu voivat tapahtua mahdollisimman optimaalisella tavalla alusta alkaen. Samalla myös linnun vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan pysyy parempana.

Oikeantyyppisellä ravinnolla amylaasiaktiivisuuden nopeaa nousua voidaan tukea. Starttirehussa onkin viljoista eniten vehnää, sillä siinä on runsaasti hyvinsulavaa tärkkelystä, jota untuvikon on helppo hyödyntää.

Entsyymiaktiivisuuksien kehittymisen nopeuttamiseksi ja hyvän vastustuskyvyn ylläpitämiseksi linnut on saatava syömään mahdollisimman nopeasti alusta alkaen pitämällä tuoretta rehua tarjolla matalilla alustoilla riittävän monissa kohdin rinkiä.

Hallitusti valkuaista
Alussa kalkkunauntuvikko tarvitsee erityisen runsaasti hyvälaatuista valkuaista. Rehujen valkuaiskoostumus on suunniteltu sulavien aminohappojen pohjalta. Lisäksi rehuseokset tasapainotetaan puhtaita aminohappoja hyväksikäyttäen ja rehujen kokonaisvalkuaispitoisuutta on näin voitu alentaa.
Valkuaispitoisuuden alentaminen on hyvä asia kasvattamon ilman laadun kannalta ja myös siksi, että ulosteisiin joutuvan typen määrä jää vähäisemmäksi. Tiedetään myös, että hyvin korkeat valkuaispitoisuudet rehuissa nostavat riskiä suolistohäiriöihin ja ripuleihin. Joissakin tutkimuksissa rehun alennettu valkuaispitoisuus on vähentänyt jalkavikojen määrää.

Omissa tuotantoseurannoissamme olemme todenneet hieman alennetun valkuaistason heikentävän lintujen kasvua, mutta toisaalta lintujen kuolleisuus oli selvästi alempi ja hylkäyksiä ja kakkosluokkaa oli vähemmän (kuvio 3).

Kuvio 3. Kasvatus- ja loppukasvatusrehun valkuaistason alentamisen
vaikutus tuotantotuloksiin kalkkunoilla.

© 2000 Suomen Rehu Oy

Energiaa viljasta ja rasvasta
Kalkkuna tarvitsee energiaa ylläpitoon, kasvuun ja aktiivisuuteen. Kalkkunan vanhetessa sen energiantarve kasvaa ja valkuaisen tarve suhteellisesti pienenee.

Kalkkunoiden tärkeimpänä energialähteenä on viljojen sisältämä tärkkelys. Toinen tärkeä energianlähde on kasviöljyseos. Rehun rasva lisää ruokasulan virtausta takaisinpäin, lihasmahasta rauhasmahaan ja ohutsuolesta lihasmahaan, mikä kaiken kaikkiaan hidastaa rehun kulkua suolistossa ja parantaa ravintoaineiden hyväksikäyttöä. Rasvalla on itseisarvoa myös rehujen maittavuuden parantajana.

Runsaasti vitamiineja
Samoin kuin muitakin ravintoaineita kalkkuna tarvitsee runsaasti myös vitamiineja. Rehujen tuoteselosteissa kerrotaan rasvaliukoisten A-, D- ja E-vitamiinien määrät, mutta rehuihin lisätään myös B-ryhmän vitamiinit ja K-vitamiini. Emo- ja untuvikkorehuissa B-vitamiinien pitoisuus on erityisen korkea, sillä tietyt B-vitamiinit parantavat mm. lintujen jalkojen kuntoa. Untuvikon "B-vitamiinitankkaus" alkaa jo emokanalassa, jossa emon rehun kautta munan B-vitamiinipitoisuus nostetaan korkeaksi.

Fytaasientsyymi kivennäisten hyvksikäytön tehostajana
Luuston kehittymisen kannalta tärkeimmät kivennäiset ovat kalsium ja fosfori. Molempia on rehuissa runsaasti oikeassa suhteessa. Rehujen kalsium- ja fosforipitoisuudet ovat käytännössä kuitenkin hieman alemmat kuin jalostajien suositukset. Tämä johtuu siitä, että rehuissa on fytaasientsyymi, jonka avulla kasviperäisen fosforin hyväksikäyttö paranee. Kalkkunan ulosteiden fosforipitoisuus on fytaasilisän ansiosta noin 20 % alempi.

KokojyväkonseptiTM
Lintu on luonnostaan jyvänsyöjä ja sillä on lihasmaha karkeiden partikkeleiden hienontamista varten. Lihasmahan kehittymistä ja toimintaa voidaan vahvistaa rehun karkeusastetta nostamalla. Voidaan sanoa, että lihasmahan normaalitoiminta on yksi edellytys linnun terveydelle ja hyvinvoinnille. Toisaalta tiedetään, että hyvä rae on kalkkunoilla hyvän kasvutuloksen ja rehuhyötysuhteen kannalta tärkeää. Kalkkunanrehuissamme on KokojyväkonseptiTM, mikä tarkoittaa, että osa rehun viljasta on lisätty rehuun kokonaisena ja samanaikaisesti on kuitenkin voitu säilyttää rehun hyvä tekninen laatu. Valmistusmenetelmälle on myönnetty patentti.

Entsyymiseos ja betaiini parantavat pehkun laatua
Rehujen pintaan suihkutetaan entsyymiseos, joka alentaa ruokasulan viskositeettia. Viskositeetinnousu johtuu ohran betaglukaaneista ja vehnän arabinoxylaaneista. Viskositeetin alentaminen vaikuttaa positiivisesti ravintoaineiden hyväksikäyttöön ja lisää ns. "hyötybakteerien" osuutta ruuansulatuskanavassa ja vastaavasti vähentää haitallisten bakteerien osuutta. Entsyymilisä parantaa veden takaisinimeytymistä suolistosta, mikä näkyy parempana pehkun ja ilman laatuna kasvattamossa.

Rehuentsyymit

Betaiini on tutkimuksissa vähentänyt linnuilla esiintyvää ns. "flushing"-ilmiötä, eli käytännössä ulosteiden laatu on ollut parempi.

Happolisä
Rehuihin on lisätty orgaanista happoa tai happoseosta. Sillä on suora kolibakteeria ehkäisevä vaikutus ja se ehkäisee jälkikontaminaatioriskiä sekä parantaa rehun säilyvyyttä tilaolosuhteissa.

Käytännön kokemuksia
Taulukossa 1 on mainittu myös eri rehujen suositeltu käyttöaika ja arvioitu rehunkulutus. Käytännössä rehunkulutusluvuissa voi olla paljonkin vaihtelua tilojen välillä. Iso-Punaheltta 1 -rehua suosittelemme käyttämään noin 1.5 kg/lintu. Starttirehun runsas käyttömäärä pienentää mm. luuston kasvuhäiriöriskejä. Iso-Punaheltta 1 ja 2 -rehuissa on kokkidiostaattina monensiininatrium. On muistettava, että kokkidiostaatin varoaika on kolme vuorokautta.

Kasvu- ja rehunkäyttötulokset olivat nelirehuohjelmalla hyvin samaa tasoa kuin kolmirehuohjelmalla (kuvio 4 ja 5). Hylkäyksiä ei ole kuvioissa mainittu, mutta ne olivat molemmissa ryhmissä alhaiset, 1.3 ja 2.1% kolmi- ja nelirehuohjelmalla. Kuolleisuus oli erityisen pieni nelirehuohjelmalla. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että hyviä teurastuloksia ei saavutettu elävyyden kustannuksella, vaan näiden tekijöiden välillä vallitsi entistä parempi tasapaino.

Kuvio 4. Tuotantoseurannan tuloksia, Kolmirehuohjelma vs. nelirehuohjelma

© 2000 Suomen Rehu Oy

Kuvio 5. Tuotantoseurannan tuloksia, kolmirehu vs. nelirehuohjelma, jatkoa.

© 2000 Suomen Rehu Oy

Samankaltaista sisältöä