Olet täällä

Virikkeitä kalkkunoille

Isoissa ryhmissä kasvatettavat kalkkunat saattavat käyttäytyä vihamielisesti toisiaan kohtaan. Käytännössä tämä ilmenee höyhenten nyppimisenä, kannibalismina tai pään nokkimisena. Syntyneiden vaurioiden johdosta kalkkunoita voidaan joutua karsimaan jo kasvatusvaiheessa, tai teurastuksen yhteydessä nokitut linnut joko hylätään tai ne joutuvat kakkosluokkaan. Taloudelliset menetykset voivat olla mittavat.

Häiriökäyttäytymiseen on useita eri syitä: valaistus voi olla liian kirkas, eläintiheys liian suuri, ilmastointi riittämätön tai ruokintatilaa ei ole riittävästi. Vaikka kaikki olosuhde-, hoito- ja ruokinta-asiat olisivatkin kunnossa, häiriökäyttäytymistä voi silti esiintyä. "Niukassa", virikkeettömässä kasvatusympäristössä linnut ikävystyvät ja alkavat häiriköidä.

Virikkeiden vaikutusta käyttäytymiseen on tutkittu eniten kanoilla. Tiedetään esimerkiksi oljen antamisen vähentävän höyhenten nokkimista. Parissa viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa (Shervin ym. 1999, Growe ja Forbes 1999) saatiin erilaisten virikkeiden, mm. oljen, käytöstä positiivisia tuloksia myös kalkkunoilla.

Ensiksi mainitussa tutkimuksessa virikkeinä oli 40x20 cm lautoja, joihin oli kiinnitetty ruuveja, ketjuja, koukkuja ja lyhyitä köydenpätkiä, 20 cm pitkiä muoviputkia, alumiinifoliolla ympäröityjä muovilevyjä, kaalia ja 240 tai 140 luxin teholla valaisevat spottivalot, jotka syttyivät 1 - 5 minuuttia ennen "päivän" alkua ja olivat päällä 1 - 30 minuutin ajan. Esineet kiinnitettiin kattoon. Kaikki virikkeet eivät olleet esillä yhtä aikaa, vaan niitä vaihdeltiin aika ajoin. Lisäksi seinille kiinnitettiin erilaisia muovisuikaleita, ketjuja ja laattoja. Vehnänolkea levitettiin pehkulle pieni määrä viikottain.

Sekä siipivaurioiden että pyrstövaurioiden määrä oli merkitsevästi pienempi linnuilla, joilla oli virikkeitä (kuvio 1). Päävaurioita saaneiden lintujen ja karsittujen lintujen määrissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, tosin lukumääräisesti niitäkin oli vähemmän virikeryhmässä.

Kuvio 1. Virikkeet vähentävät häiriökäyttäytymisestä johtuvia vaurioita kalkkunoilla. (Sherwin ym. 1999.)

© 2000 Suomen Rehu Oy

Toisessa tutkimuksessa verrattiin erilaisten virikkeiden (orret, olki, narussa roikkuvat esineet, viljanjyvät) tehoa häiriökäyttäytymisen estoon. Orret olivat 14 cm korkeudella. Uutta olkea levitettiin ja viljaa annettiin kolmena päivänä/viikko. Hakattujen lintujen määrä oli huomattavasti alempi linnuilla, joilla oli orret tai narussa roikkuvia esineitä (kuvio 2). Myös olkien ja viljan anto alensivat hieman hakattujen lintujen määrää. Kuolleita lintuja oli vähiten orsi- ja viljaryhmissä. Orsia käytettiin eniten kasvatuskauden alussa, viikoilla 1 - 6, mikä on ymmärrettävää, sillä pienen kalkkunan on helpompi istua orrella kuin ison. Esineitä hakattiin erityisen runsaasti 6 - 9 viikon ikäisinä.

Saatujen tulosten perusteella erilaisten virikkeiden käyttöä kannattaa ainakin kokeilla, jos linnuilla on taipumusta häiriökäyttäytymiseen. Virikkeet eivät paljoa maksa, ja niiden suunnittelua rajoittaa lähes ainoastaan oma mielikuvitus. Tärkeää on tietenkin miettiä virikkeet myös turvallisuuden kannalta, ts. etteivät linnut loukkaa niihin itseään.

Kuvio 2. Virikkeiden vaikutus hakattujen lintujen määrään ja kuolleisuuteen kalkkunoilla. (Growe ja Forbes 1999)

© 2000 Suomen Rehu Oy

Samankaltaista sisältöä