1. Suu, suuontelo ja nielu
2. Ruokatorvi
3. Kupu
4. Rauhasmaha
5. Lihasmaha
6. Haima
7. Maksa
8. Ohutsuoli
9. Umpisuolet
10. Peräsuoli

Ruoansulatusentsyymit

Linnun ruuansulatus poikkeaa nisäkkäiden ruuansulatusjärjestelmästä. Ruuansulatuskanava on melko lyhyt, vain viisi kertaa kanan ruumiin pituus, kun se esim. sialla on 15 - 20 kertaa ruumiin pituus. Ruuansulatuskanavan tehtävänä on vastaanottaa ravintoa, pilkkoa ja imeyttää sitä sekä poistaa sulamattomia tai muuten käyttämättä jääneitä aineosia.

1. Suu, suuontelo ja nielu
Kanalla ei ole hampaita, joilla se voisi hienontaa rehunsa. Makusilmuja kanan suussa on niukasti, eikä kana näin ollen ole yhtä tarkka rehun maun suhteen kuin esim. sika ja nauta. Syödessään kana "nakkaa" rehupartikkelit nieluunsa, jossa rehun joukkoon sekoittuu sylkeä. Sylki liukastaa rehumassan ja näin auttaa sitä kulkeutumaan ruuansulatuskanavassa eteenpäin. Syljessä on amylaasi-entsyymiä ja bikarbonaatti-ioneja. Syljen määrä vaihtelee 7 - 30 millilitran välillä/pv. Kana valikoi mielellään karkeita partikkeleita, koska niitä sen on helpompi syödä. Tästä johtuen rehun on tärkeää olla mahdollisimman tasakokoista ja -laatuista.

2. Ruokatorvi
Linnun ruokatorvi on venyvä "putki", jossa rehumassa kulkee tahdosta riippumattoman aaltomaisen liikkeen avulla.

3. Kupu
Kupu on ruokatorven laajentuma, johon lintu voi kerralla varastoida suurenkin määrän rehua. Rehumassa kostuu ja pehmenee kuvussa. Syljen entsyymit jatkavat rehun pilkkomista ja maitohappobakteerien läsnäolo alentaa pH:ta, jolloin rehun kivennäiset alkavat liueta. Rehun viipymäaikaan kuvussa vaikuttavat lihasmahan täyteisyys ja rehumassan partikkelikoko. Hienoksi jauhettu aines kulkeutuu karkeaa nopeammin.

4. Rauhasmaha
Rauhasmaha vastaa toiminnaltaan nisäkkäiden mahalaukkua, vaikka näyttääkin linnulla melko "olemattomalta". Mahalaukussa ruokasulaan erittyy suolahappoa ja valkuaisaineita pilkkovan pepsiinin esiastetta pepsinogeenia. Suolahappo laskee ruokasulan pH:ta, mikä mahdollistaa esim. muniville kanoille erityisen tärkeän kalsiumin liukenemisen ja hyväksikäytön. Alhaisen pH:n vaikutuksesta pepsinogeeni muuttuu aktiiviseksi pepsiiniksi ja alkaa pilkkoa rehun valkuaisaineita. Ruokasula viipyy rauhasmahassa melko lyhyen aikaa, muutamasta minuutista tuntiin.

5. Lihasmaha
Lihasmahan tehtävänä on hienontaa ruokasulaa mekaanisesti. Jos linnun syömä ravinto on hyvin hienoksi jauhettua, lihasmahan lihakset eivät kehity niin voimakkaiksi kuin syötettäessä karkeita partikkeleita. Hienonnusprosessia edistää, jos linnulle annetaan aika ajoin kiviä. Vain riittävän hieno aines pääsee lihasmahasta eteenpäin. Kuvun tyhjeneminen riippuu lihasmahan toiminnan nopeudesta.

6. Haima
Haima on tärkein ruuansulatusrauhanen. Se erittää valkuaisaineita pilkkovia entsyymejä. Haima-amylaasi pilkkoo tärkkelystä maltoosiksi. Lipaasi hydrolysoi rasvoja.

7. Maksa
Maksa erittää sappinestettä, joka ei sisällä ruuansulatusentsyymejä, mutta sen sisältämät sappihapot ovat tärkeitä rasvojen sulatuksessa. Myös rasvaliukoisten vitamiinien hyväksikäytössä sappineste on välttämätön. Ruuansulatusrauhasena toimiminen on vain osa maksan monipuolisesta työstä. Sappea erittäessään maksa erittää samalla osan elimistön kuona-aineista. Maksa poistaa verestä sekä eläviä että elottomia haittatekijöitä ja toimii ravintoaineiden varastona. Suuri osa suolesta elimistöön imeytyneistä ravintoaineista tulee veren mukana suoraan maksaan, joka muokkaa niitä monin tavoin.

8. Ohutsuoli
Aikuisen linnun ohutsuoli on noin 120 cm pitkä ja se jakautuu kolmeen eri osaan, duodenum, jejunum ja ileum. Isoja rakenteellisia eroja osien välillä ei ole. Suolen pintaa peittää kolmikerroksinen limakalvo. Sisimpänä on ns. suolinukka, keskellä verisuonet ja hermot ja uloimpana sileät lihakset, jotka vastaavat suoliston liikkeistä.

Pääosa linnun syömästä ravinnosta sulaa ohutsuolessa. Ohutsuoleen tulee ruuansulatusnesteitä kolmea eri kautta: haimasta, maksasta sappinesteenä ja ohusuolen suolirauhasista. Ohutsuolessa entsyymit muokkaavat ravinnon imeytyvään muotoon. Valkuaisaineet imeytyvät aminohappoina, hiilihydraatit pääosin yksinkertaisina sokereina ja rasvat monoglyserideinä, rasvahappoina ja glyserolina.

Ravintoaineet imeytyvät ohutsuolesta joko verisuoniin tai imusuoniston imunesteeseen.

9. Umpisuolet
Kanalla on kaksi melko pitkää umpisuolta, jotka jatkavat ravinnon jälkisulatusta. Umpisuolen mikrobisto hajottaa jonkin verran sulamatta jääneitä ravinnon aineosia. Umpisuolet tyhjenevät 5 - 8 kertaa päivässä.

10. Peräsuoli
Peräsuoli on umpisuolten ja yhteissuolen väliin jäävä osa. Mikrobit hajottavat siellä sulamattomia ruuan osasia.

Ruoansulatusentsyymit

Linnun tärkeimmät ruoansulatusentsyymit ovat seuraavat:

Lähde	Entsyymi
Rauhasmaha	Amylaasi
Haima	Amylaasi Lipaasi Trypsiini Karboksipeptidaasi A+B kymotrypsiini Elastaasi
Ohutsuoli	Amylaasi Maltaasi Isomaltaasi Sakkaraasi Lipaasi Peptidaasi Enterokinaasi

Lisäksi siipikarjan rehuseoksiin lisätään haitallisia hiilihydraatteja (betaglukaanit, arabinoxylaanit ym.) pilkkovia entsyymejä sekä fytiinihappoa fosfaatiksi pilkkovaa fytaasientsyymiä. Näitä entsyymejä lintu ei itse tuota.