Karitsan ruokinta
Lammastalouden kannattavuus pohjautuu suurelta osin karitsoiden onnistuneeseen ruokintaan ja hoitoon. Syntymästä kuuden viikon ikään karitsa on täysin riippuvainen maidosta.
Alkukasvatus
Lammastalouden kannattavuus pohjautuu suurelta osin karitsoiden onnistuneeseen ruokintaan ja hoitoon. Syntymästä kuuden viikon ikään karitsa on täysin riippuvainen maidosta. Vasta kahdeksan viikon ikäisenä karitsa on kehittynyt märehtijäksi ja pystyy tulemaan toimeen karkearehulla.
Ruokinnan voimakkuudella ennen vieroitusta on vaikutusta jopa uuhikaritsan myöhempään tuotantoon.
Ternimaitojakso
Karitsan ensimmäinen ja tärkein ravinto on ternimaito, jota karitsan olisi hyvä saada ensimmäisen tunnin, viimeistään neljän tunnin kuluessa syntymästä. Ternimaidon valkuainen sisältää vasta-aineita, immunoglobuliineja, jotka antavat karitsalle passiivisen immuniteetin taudinaiheuttajia vastaan.
- Uuhen ternimaitoa tulisi aina olla pakasteena varmuuden vuoksi, sillä lehmän ternimaidon on joskus todettu aiheuttavan karitsoille anemiaa.
- Mikäli uuhen maitoa ei ole saatavana, voidaan käyttää lehmän ternimaitoa.
- Myös vuohen maito soveltuu karitsoiden juottamiseen.
Keinoruokinta
Karitsat voidaan siirtää kokonaan keinoruokintaan, jos uuhelta ei tule maitoa, uuhi kuolee, uuhella on paljon karitsoja eikä maito riitä tai uuhen maito käytetään esimerkiksi juuston valmistukseen. Normaalisti emon ternimaitoa saaneet karitsat voidaan vieroittaa kahden vuorokauden sisällä uuhesta ja siirtää keinoruokintaan. Mikäli vieroitus tapahtuu myöhemmin, keinoruokinta vaikeutuu, koska karitsa ehtii leimautua jo vahvasti emään. Myös imemisrefleksi on voimakkaimmillaan nuorilla karitsoilla, jolloin juoton opettaminen helpottuu. Opetusta voidaan helpottaa myös siirtämällä karitsat lähelle jo juomaan oppineita karitsoja. Joissakin tapauksissa riittää, että karitsat saavat lisäjuomarehua vain lyhyen ajan kerran päivässä ja lopun ravinnosta emältä.
Vieroitus
Vieroituksella tarkoitetaan joko karitsan vieroittamista emän maidosta tai juottorehusta tai molemmista.
- Karitsoille tarjotaan maidon ohella jo mahdollisimman varhain heinää ja kasvatusväkirehua, kivennäistä ja suolaa sekä puhdasta, raikasta vettä.
- Väkirehu on syytä pitää ns. karitsakammarissa, jonne uuhet eivät pääse. Silloin rehua voi olla jatkuvasti tarjolla ja karitsan kehittyminen märehtijäksi tapahtuu mahdollisimman nopeasti.
- Vieroitus emästä voi tapahtua, kun karitsa painaa noin 15 kg ja syö noin 200g kuivaa rehua päivässä.
- Alle kuuden viikon ikäisenä vieroitettu karitsa tarvitsee vielä juomarehua lisänä, ettei kasvu hidastu.
Karitsan ruokinta vieroituksen jälkeen
On suositeltava, että siitosuuhikaritsat valitaan hyvissä ajoin ja kasvatetaan erillään teuraskaritsoista vähemmällä väkirehulla, sillä liian voimakas väkirehuruokinta kasvatusvaiheessa voi heikentää utareen kasvua ja eläimen maidontuotantokykyä.
- Siitokseen kasvatettaessa kasvuvauhtitavoite on 100 - 200 g/pv ja sopiva väkirehuannos on noin 0,2 - 0,3 kg/pv laitumella.
- Sisäruokinnassakin siitoskaritsan maksimiannos jää noin 0,5 kg/pv tasolle.
- Lihotuskaritsoita ruokitaan voimakkaammin. Voimaperäisessä teuraskaritsoiden kasvatuksessa väkirehua annetaan vapaasti ja sen osuus on jopa 80 % rehuannoksesta, eli noin 1,2 kg/pv vieroituksesta teurastukseen.
Kivennäisruokinta
- Kasvavien karitsoiden kivennäinen saisi olla kalkkipitoista (Ca:P 2:1 - 2,5:1). Sopiva seos syntyy, jos tavalliseen lammaskivennäiseen ruokintakalkkia kolmasosa tai puolet kivennäisrehun määrästä.
- Voimakkaalla viljaruokinnalla kalkin tarve on suurempi (Ca:P 3:1) kuin karkearehuvaltaisella dieetillä.
Kommentit