Olet täällä

Lihasikojen loppukasvatus

Loppukasvatuksen onnistuminen ratkaisee pääasiassa tuotannon taloudellisen tuloksen. Silloin määräytyvät kasvatuskauden rehunkulutus, teuraspaino ja ruhon laatuluokka. Loppukasvatusvaiheen onnistunut ruokintaratkaisu takaa hyvän rehuhyötysuhteen ja kasvun lihaprosentin huonontumatta.

Monirotuisten porsaiden asettamat ravitsemukselliset erityispiirteet kannattaa ottaa huomioon ruokinnan suunnittelussa etenkin loppukasvatusvaiheessa, jolloin rehunkulutus on huipussaan. Moniroturisteytysten syöntikyky on todettu erinomaiseksi ja siksi hyvä tulos loppukasvatuksessa voidaan saavuttaa myös vähemmän energiaa- ja valkuaista sisältävillä rehuilla. MTT:n tutkimuksen mukaan loppukasvatusrehun lysiinilisäys kuitenkin parantaa ruhon lihaprosenttia, kun siat kasvatetaan korkeintaan 110 kilon elopainoon. Käytännössä lysiinilisäyksen vaikutus kokonaisruokintakustannukseen tulee ottaa huomioon. Vaikka parempi lihaprosentti tuo paremman tuoton lihasikaa kohti, muiden tuotannon tehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden kustannusten alentuminen (parempi päiväkasvu, nopeampi kierto ja tehokkaampi rehunkäyttö) voi sivuuttaa paremmasta lihaprosentista saatavan tuoton lisän. Siksi on tärkeää seurata kaikkia tuotannon mittareita ja tehdä päätökset kokonaiskuvan perusteella.

Ruokinnan vaikutus lihaprosenttiin

Sikojen jalostustason ja sukupuolen lisäksi rehun määrällä ja sen laadulla on huomattava vaikutus lihaprosenttiin. Sioilla, jotka kasvavat hitaasti joko hyvin rajoitetun ruokinnan tai heikon syöntikyvyn takia on yleensä korkea lihaprosentti. Tämä ei tietenkään ole tavoiteltavaa, vaan korkean lihakkuuden pitää yhdistyä nopeaan ja tehokkaaseen kasvuun.

1) Energian ja valkuaisen tasapaino
Lihasian kasvu on veden, valkuaisen ja rasvan kertymistä ruhoon. Ruhon lihakkuus riippuu valkuaisen ja rasvan pidättymisen tehokkuudesta. Lisäämällä sian valkuaisen saantia voidaan valkuaisen pidättymistä eli lihasmassan kasvua parantaa niin kauan, kuin eläimen saama energia riittää. Kun valkuaista annetaan liikaa suhteessa eläimen rehussaan saamaan energiamäärään, valkuaisen pidättyminen ei enää lisäänny ja se voi jopa laskea, ellei energian saantia lisätä.

2) Tehokas alkukasvatus

Samalla valkuaisen pidättymisen tasolla isot lihasiat muodostavat kaksi kertaa enemmän rasvaa kuin nuoret lihasiat. Eli mitä nuorempana proteiini saadaan pidättymään sikaan sitä vähemmän muodostuu rasvaa. Tämän takia on tärkeää, että alkukasvatusvaiheen rehussa on riittävän korkea aminohappo- ja energiataso. Tiiviste-viljaruokinnalla sekä energian että valkuaisen vajaus voi rajoittaa valkuaisen pidättymistä ja sitä kautta kasvua ja lihakkuutta. Sivutuoteliemiruokinnalla valkuaista on usein jopa yli tarpeen, mutta täyttävyys voi olla rajoittavana tekijänä.
 

Tasapainoa tiivisteruokintaan

Jos viljan laatu vaihtelee runsaasti, on täysrehu monella tiiviste-viljaruokintaa käyttävälläkin tilalla harkinnan arvoinen vaihtoehto. Mikäli omaa viljaa on rajoitetusti, kannattaa se käyttää yli 50- kiloisille lihasioille ja aloittaa kasvatus täysrehulla. Loppukasvatusvaiheessa liian runsas ruokinta heikentää nopeasti lihaprosenttia kaikilla rehutyypeillä.

3) Energian saanti ratkaisee
Kun rehun valkuaissisältö on sian tarpeen mukainen, energian saanti on tärkein lihakkuuteen vaikuttava ruokintatekijä. Vaikka kasvu nouseekin melko suoraviivaisesti energian saannin lisääntyessä niin lihaprosentti laskee.Vaikka hyvä lihaprosentti, kasvu ja rehuhyötysuhde ovat osittain ristiriitaisia tavoitteita, paras lopputulos saavutetaan mahdollisimman tehokkaalla alkukasvatusvaiheen ruokinnalla ja rajoittamalla ruokintaa loppukasvatusvaiheessa. Kannattavin ruokintastrategia näyttäisikin olevan runsas alkuvaiheen ruokinta ja loppuvaiheen ruokinnan rajoitus noin 2.8 - 3.0 rehuyksikköön päivässä (normit).

4) Leikot ja imisät kasvatetaan erikseen
Koska leikot syövät imisäporsaita enemmän ja rasvoittuvat helposti, sukupuolten erillään kasvatus ja erilainen ruokinta on keino tehostaa tuotantoa. Imisillä voidaan tällöin käyttää vapaata ruokintaa. Leikkojen ruokintaa rajoitetaan siten, että imisien ja leikkojen kasvunopeus on samalla tasolla ja sikalan käyttötehokkuus ei pääse laskemaan. Pohjoismaisen normikokeen perusteella imisät syövät vapaalla ruokinnalla keskimäärin 200 grammaa päivässä leikkoja vähemmän ja 60-100 kilon välillä noin 2.8 kg per päivä. Tätä voi pitää lähtökohtana leikkojen ruokinnan rajoittamiselle ja hienosäätää sitä tarvittaessa.

5) Teuraspainon vaikutus lihaprosenttiin
Korkea teuraspaino heikentää lihaprosenttia. Punaisen lihan kasvun suhteellinen osuus vähenee ja rasvoittuminen lisääntyy, kun keskipaino nousee. Tästä syystä myös rehuhyötysuhde heikkenee keskipainon noustessa.

Samankaltaista sisältöä