Olet täällä

Laidunkauden ruokinta

Laidun on edullisinta karkearehua silloin, kun laidunnus on järkevästi toteutettavissa. Erityisesti alkukesästä laidun on hyvin sulavaa ja maittavaa, jolloin se korvaa myös väkirehun osittain. Kesäajan väkirehuruokintaan vaikuttaa se, laidunnetaanko lehmiä koko ajan, osan aikaa vai ei ollenkaan.  

Isojen navetoiden yleistyessä laiduntaminen vähenee. Laidunnuksen järjestäminen vaatii lisätyötä ja navetan lähellä sijaitsevat peltolohkot eivät usein riitä suurentuneen karjan tarpeisiin. Myös automaattinen lypsytekniikka asettaa omat rajoituksensa laiduntamiseen.   

Laidunnus aloitettava vähitellen 

Sisäruokinnasta siirrytään laidunruokintaan vähitellen, sillä lehmän pötsi ei siedä suuria äkillisiä muutoksia ruokinnassa. Nuoren ruohon NDF-kuitupitoisuus on hyvin matala. Nuori ruoho sisältää runsaasti liukoisia ravintoaineita, hiilihydraatteja ja valkuaista, jotka saavat aikaan voimakkaan pötsikäymisen. Laitumen syöttöä aloitettaessa ruokinnan täydennys kuivalla heinällä tai säilörehulla ylläpitää märehtimistä ja varmistaa terveyttä.

Laitumelle siirryttäessä väkirehumäärää ei kannata laskea liian nopeasti, jotta maitotuotos säilyy ennallaan. Väkirehutason säilyttäminen entisellään parantaa myös magnesiumin imeytymistä ja vähentää laidunhalvauksen riskiä. Väkirehumäärää voi pienentää, kun laitumen syönti on riittävää.

Laidunkauden magnesiumpitoiseen kivennäisen syötön aloittaminen on suositeltavaa aloittaa ennen laidunkauden alkua, jotta magnesiumlisällä voidaan ennalta ehkäistä laidunhalvausta. Nuolukivet -ja vadit ovat käteviä laidunruokinnassa erityisesti hiehoilla ja emolehmillä, joilla laidunnus on yleensä ympärivuorokautista.

Osittaislaidunnus lisää maitotuotosta

Osittainen laidunnus on yleistynyt. Se voi ratkaista isoilla karjatiloilla niukaksi jäävän laidunalan ongelman. Laidunpinta-alan tarve puolittuu, ja sisäruokintaa voidaan tarvittaessa lisätä tai vähentää laitumen kasvun mukaan. Osittaislaiduntaminen saattaa onnistua myös lypsyrobottitilalla. Lypsyrobottitilalla voidaan toki tyytyä vain niin sanottuun terapialaidunnukseen, joka mahdollistaa ulkona jaloittelun ja siten paremman sorkkaterveyden.

Osa-aikalaidunnuksen voi toteuttaa yö- tai päivälaiduntamisena. Keskikesällä yölaiduntaminen on miellyttävämpää, ja luonnolliset aamu- ja iltasyöntiajat osuvat sopivasti laidunaikaan. Loppukesällä öiden pimetessä ja säiden viiletessä voi päivälaidunnus olla parempi vaihtoehto. Yöjakso on yleensä pidempi, joten laitumen syöntimäärä lisääntyy. MTT:n kokeissa yölaiduntaminen nosti maitotuotosta 3,9 kg ja päivälaidunnuksessa 1,5 kg/vrk sisäruokintaan verrattuna. Koska laidunruohon kasvunopeus on alkukesällä suurin, jopa 180 kg ka/ha/päivä, voi osittaislaidunala aluksi riittää täyspäiväiseen laidunnukseen. Loppukesällä nurmen kasvu on enää noin 40 kg ka/ha/pv. Kun nurmen kasvu hidastuu, useimmiten juhannuksen aikoihin, on aika siirtyä osittaislaidunnukseen.

Osittaislaidunnuksen väkirehutäydennys suunnitellaan suurimman karkearehutyypin mukaan. Jos laitumen osuus ruokinnasta on alkukesällä suuri, väkirehun osuutta ruokinnasta voidaan vastaavasti vähentää. Keskikesästä alkaen väkirehutäydennys suunnitellaan ensisijaisesti säilörehun mukaan.

Loppukesän ruokintaan riittävästi energiaa

Ehtyvää laidunta voi osittaislaidunnuksessa täydentää jo ensimmäisen sadon sulavalla säilörehulla, jotta karkearehun laatu säilyisi läpi kesän tasaisen hyvänä. Loppukesän notkahdus tuotoksessa johtuu useimmiten riittämättömästä laitumen täydentämisestä tai liian kevyestä väkirehuruokinnasta. Erityisesti juuri poikineiden lehmien ja hiehojen energian saannista tulisi huolehtia, ettei herumishuippua ja hyvää alkulaktaation tuotostasoa menetetä alhaisen ruokintaintensiteetin vuoksi.

Loppukesän ehtyvien laitumien täydentämiseen sopivat vahvat täysrehut, joiden energia-arvo on korkea. Loppukesällä väkirehumäärän tulee olla vastaava kuin sisäruokintakaudella, jotta lehmien tuotostaso säilyy. Poikineiden energian saantia ja hyvää syöntikykyä kannattaa varmistaa veren sokeripitoisuutta nostavilla erikoisrehulla.  

 Laidunruokintaan siirtymisessä muistettava:

  • Huolellisella siirtoruokinnalla voidaan välttää pahat ruokintahäiriöt mm. pötsihäiriöt, laidunhalvaus. 
  • Alkukesällä lisäenergiaa tarvitaan laidunruohon helppoliukoisen valkuaisen hyväksikäytön parantamiseksi.
  • Keskikesällä väkirehua tarvitaan laitumen vaihtelevan laadun paikkaamiseksi. 
  • Kivennäisruokinnassa erityishuomio on kiinnitettävä lehmien riittävään magnesiumin ja natriumin saantiin. 
  • Loppukesällä maidon hinta on parhaimmillaan ja korkea tuotos tuo vielä enemmän kannattavuutta!

Laske laidunalasi tarve MTT:n laskurilla.

 

Samankaltaista sisältöä