Olet täällä

Seosrehu - Viljat

Yleisin seoksiin käytettävä väkirehu on vilja. Seoksiin voidaan käyttää viljaa joko kuivattuna tai märkäsäilöttynä. Viljan jauhamista liian hienoksi on vältettävä. Valssijauhatus on vasaramyllyjauhatusta suositeltavampaa.

Viljojen käyttöä seosruokinnassa rajoittaa niiden tärkkelyspitoisuus. Sopiva tärkkelyspitoisuus lypsävien lehmien ruokinnassa on noin 150-200 g/kg ka koko päivittäisestä rehuannoksesta. Viljojen keskimääräisiä tärkkelyspitoisuusarvoja löytyy rehutaulukoista (www.mtt.fi/rehutaulukot). Liian korkea tärkkelyspitoisuus aiheuttaa pötsin happamoitumista. Jos seos on liian kuivaa, hienoksi jauhettu vilja voi lajittua. Eläimet pääsevät valikoimaan ja voivat todellisuudessa saada enemmän tärkkelystä, kuin mitä reseptin perusteella voisi päätellä. Kuivien seosten lajittumista voidaan tehokkaasti ehkäistä lisäämällä seokseen seosmelassia tai valkuaismelassia. Samalla seoksen maittavuus paranee merkittävästi.  

Murskevilja

Murkevilja sopii erityisen hyvin seosruokintaan, sillä se tuo seoksen joukkoon kosteutta. Murskesäilöntä on halvempi säilöntätapa kuin kuivaaminen. Sopiva murskeviljan kosteus on 35-45 %. Viljanjyvät litistetään ennen säilöntää valssimyllyllä. Säilöntäaineeksi käyvät AIV-liuos, melassi tai hera. Murskevilja säilötään huolellisesti ilmatiiviiseen, muovilla suojattuun siiloon, peitetään ja painotetaan.

Samankaltaista sisältöä