Olet täällä

Hedelmällisyyshäiriöt

Hedelmällisyyshäiriöinä pidetään tilanteita, joissa lehmä ei ole tullut kiimaan tai tiinehtynyt normaalina pidetyissä aikarajoissa. Hedelmällisyyshäiriöt voidaan jakaa kohdun tulehdustiloihin (akuutit ja krooniset kohtutulehdukset) ja hormonihäiriöihin (kiimattomuus, hiljainen kiima ja rakkulat). Tavallisia ovat myös tilanteet, joissa eläin ei ole tiinehtynyt useista siemennysyrityksistä huolimatta, ilman että eläimen kiimoissa tai sukuelimistä löytyy mitään vikaa.

Kohtutulehdukset ovat meillä harvinaisia. Oireena on epäpuhtaan kohtuvuodon jatkuminen pitempään kuin 3-4 viikkoa poikimisesta. Tulehdus syntyy yleensä monien tekijöiden summana. Tärkeitä syitä ovat  poikimisen aikaan kohtuun päässyt suuri bakteerimäärä, eläimen huonontunut vastustuskyky, synnytyselinten vammat ja jälkeisten jäänti. Joskus valuttelu voi alkaa myöhemminkin esimerkiksi vahingossa tiineenä siemennetyllä eläimellä. Hoitona on kohdun tyhjentäminen hormoniruiskeilla. Ennaltaehkäisynä on puhtaus: puhdas poikimapaikka, puhtaasti annettu synnytysapu jne.

Hormonihäiriöt ovat tavallisia. Niiden syitä ei tarkkaan tunneta, mutta poikimisen jälkeinen energian puute on merkittävä tekijä. Yleisin häiriötila on hiljainen kiima.  Eläimen munasarjat toimivat, mutta kiiman oireita ei havaita lainkaan tai ne ovat niin epämääräisiä, että siemennystä on vaikea ajoittaa. Kiimattomuus on tilanne, jossa kiimaoireiden puuttumisen lisäksi munasarjat ovat toimimattomat. Rakkulat on häiriötila, jossa munasarjassa on tunnettavissa yksi tai useampia nestetäyteisiä rakkularakenteita. Lehmä on tavallisesti kiimaton, mutta joskus esiintyy jatkuvaa epämääräistä kiimaoireilua tai sonnimaista käyttäytymistä. Oireettomat uusijat ovat lehmiä, jotka eivät tiinehdy, mutta joista ei löydy varsinaista vikaa. Hormonihäiriöitä hoidetaan erilaisilla hormoniruiskeilla tai hormonikierukalla.

Ennaltaehkäisy tapahtuu ruokkimalla eläimiä niiden ravinnon tarvetta vastaavasti niin hyvin kuin mahdollista. Suurin ongelmakohta on poikimisen jälkeinen energian puute. Myös runsasta valkuaisen (typen) saantia pidetään riskitekijänä.

Eläinten energian saantia voidaan parhaiten arvioida kuntoluokittamalla lehmät säännöllisesti. Myös maidon alhaiset valkuaisprosentit kertovat energian puutteesta. Valkuaisen saantia voidaan seurata maidon ureapitoisuuden avulla. Lehmäyksilöiden maidon ureapitoisuudessa on suurta yksilöllistä vaihtelua. Tämän vuoksi käytetään arvioinnissa käytetään tavallisesti joko tankkimaidon ureaa tai suuremman lehmäjoukon, esimerkiksi heruvien tai siemennysvaiheessa olevien lehmien keskiarvoja. Arvoja 40 mg/100 ml tai sen yli pidetään hedelmällisyyden kannalta riskialttiina.

Ruokinnallinen ennaltaehkäisy

Lehmien riittävä energian saanti edistää hyvää hedelmällisyyttä. Rehujen on oltava maittavia ja energia-arvoiltaan hyviä. Energian laadulla on myös merkitystä. Lehmän hyvää syöntikykyä edesauttaa oikea kuntoluokka. Popyleeniglykolipohjaisille erikoisvalmisteilla (Acetona) voidaan lehmien energian saantia nostaa kriittisinä aikoina esim. siemennysaikana.

 

 

Samankaltaista sisältöä