29.04.10

Utaretulehdus

Utaretulehdus on lypsylehmien yleisin sairaus. Tulehdus syntyy, jos ihon tai ympäristön bakteereita pääsee vedinkanavan läpi utareeseen eivätkä utareen puolustustekijät kykene tuhoamaan niitä nopeasti. Tavallisia utaretulehduksen aiheuttajabakteereita ovat stafylokokit, streptokokit ja kolibakteerit sukulaisineen. Lisäksi on paljon muita, harvinaisempia bakteerilajeja. Taudin syntyyn on aina vaikuttamassa sekä tartunnan voimakkuus että eläimen vastustuskyky. Utaretulehdus syntyy, kun tartuntapaine ylittää eläimen senhetkisen vastustuskyvyn.

Utaretulehdus on lypsylehmien yleisin sairaus. Tulehdus syntyy, jos ihon tai ympäristön bakteereita pääsee vedinkanavan läpi utareeseen eivätkä utareen puolustustekijät kykene tuhoamaan niitä nopeasti. Tavallisia utaretulehduksen aiheuttajabakteereita ovat stafylokokit, streptokokit ja kolibakteerit sukulaisineen. Lisäksi on paljon muita, harvinaisempia bakteerilajeja. Taudin syntyyn on aina vaikuttamassa sekä tartunnan voimakkuus että eläimen vastustuskyky. Utaretulehdus syntyy, kun tartuntapaine ylittää eläimen senhetkisen vastustuskyvyn.

Oireet vaihtelevat kuolemaan johtavista verenmyrkytyksistä lieviin piileviin tulehduksiin. Äkilliset utaretulehdukset voivat olla kuumeisia tai vain utare- ja maitomuutoksia aiheuttavia. Lievät, piilevät tulehdukset aiheuttavat vain maidon solupitoisuuden nousun.

Oireiden voimakkuuteen vaikuttaa bakteerikannan taudinaiheuttamiskyky ja lehmän vastustuskyky. Vastustuskyky on alhaisimmillaan poikimisen aikaan, jolloin akuutteja kuumeisia tulehduksia esiintyy eniten. Lievät, piilevät ja krooniset tulehdukset tuhoavat utarekudosta ja heikentävät maidon laatua.

Akuutit kuumeiset tulehdukset vaativat eläinlääkärin hoitoa. Lievemmät tapaukset hoidetaan joko antibiootein bakteerimäärityksen tuloksen perusteella tai jättämällä neljännes umpeen kesken lypsykauden.

Ennaltaehkäisyyn käytettävät toimenpiteet vaihtelevat karjassa esiintyvien tulehdustyyppien mukaan. Toimenpiteisiin voi kuulua lypsykoneessa, lypsytyössä, puhtaudessa, ympäristöolosuhteissa jne. esiintyvien puutteiden korjaaminen. Joskus ennaltaehkäisytoimenpiteisiin liitetään vedinkasto tai antibioottikäsittely umpeenpanovaiheessa. Eläinten vastuskykyä voidaan parantaa ravinnontarpeen täyttävällä ruokinnalla ja eläinten hyvinvointia edistävällä navettaympäristöllä ja hoidolla.

Vedinvammat altistavat lehmää utaretulehduksille. Lehmän ylösnousua vaikeuttavat parsirakenteet jalkojen sairaustilat lisäävät vedinpolkemien riskiä. Lypsykone voi vaurioittaa vetimen päitä.

Karjoissa, joissa poikimisen aikaiset utaretulehdukset ovat ongelmana, voidaan kokeilla suuria E-vitamiinimääriä (1000-2000 mg/pv) tiineyden parin viimeisen ja lypsykauden parin ensimmäisen viikon aikana. Poikimisen aikaan eläimen vastustuskyky on heikentynyt. Suurten E-vitamiiniannosten on todettu tukevan elimistön puolustusreaktioita tässä kriittisessä vaiheessa.

Myös eläimen kokema stressi on merkittävä vastustuskykyä heikentävä tekijä. Poikimisen aikaan eläin kokee monenlaista stressiä. Karjat, joissa poikimisen aikaiset utaretulehdukset ovat ongelmana, hyötyvät eläinten hyvinvointiin perehtyneen eläinlääkärin terveydenhuoltokäynnistä. Käynnin yhteydessä käydään läpi karjan olosuhteet ja toimintakäytännöt ja pyritään selvittämään lehmää erityisesti stressaavat tekijät.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja