Olet täällä

Ruokinta robottitilalla

Lypsyrobottikarjassa tuotoksen mukaisen ruokinnan merkitys korostuu, sillä ruokinnan muutokset näkyvät lehmäliikenteessä nopeasti. Yliruokinta tekee lehmistä laiskoja ja haluttomia liikkumaan. Toisaalta aliruokinta lisää stressiä ja tekee lehmistä rauhattomia. Aliruokinta lisää käyntikertoja robotilla, koska lehmät hakevat sieltä energiaa. Rauhattomat, jatkuvasti robotilla kulkevat lehmät sekoittavat hyvin liikkuvien lehmien rytmin ja kuormittavat turhaan robotin kapasiteettia. Haasteellisin vaihe syntyy usein laktaatiokauden alussa, jolloin lehmän syöntikyky ei ehdi vastaamaan nopeasti kohoavan maitomäärän energian tarpeeseen.

 

Onnistumisen mittarina kiellot/hylkäykset

Ruokinnan onnistuminen heijastuu ensimmäisenä kieltojen/hylkäysten määrässä. Erittäin herkästi muuttuvana mittarina kiellot ovat erinomainen parametri arvioitaessa lehmäliikenteen onnistumista. Kieltojen/hylkäysten määrä on normaalisti noin puolet lypsykertojen määrästä (mikäli järjestelmässä ei ole esierottelua). Yliruokinta tai kuidun puute näkyy alhaisissa kieltojen määrässä, jolloin lehmät ovat laiskoja.

Liian suuri kieltojen määrä (yli lypsykertojen määrän) puolestaan kertoo, että lehmät ovat jostain syystä rauhattomia tai energian puutteessa. Esim ruokinnan muutoksiin eläin reagoi siten että ensin muuttuu kieltojen määrä, sitten lypsykerrat ja maitomäärät.

Väkirehu säilörehun laadun mukaan 

Säilörehun laadusta oltava tietoinen jatkuvasti, sillä se vaikuttaa ehkä eniten lehmien liikkumiseen. Pötsin kuormittaminen riittävällä korsirehun ja kuidun määrällä ylläpitää pötsin seinämän lihakset aktiivisessa liikkeessä, lisää märehtimiseen käytettävää aikaa ja lisää samalla syljen eritystä. Näin pötsin pH pysyy riittävän korkealla tasolla ja samalla koko eläin voi paremmin ja on virkeämpi. Voimakas ruokinta, suuret väkirehuprosentit ja kuidun puute tekevät lehmistä apeita ja haluttomia. Robotilla syötettävä rehu ja ruokintapöydällä syötettävä rehu tulee toimia kaksikkona hyvin ja täydentää hyvin toisiaan.

Seoksen suunnittelu robottilypsytilalla

Seosrehutiloilla lehmät laiskistuvat helposti nimenomaan loppulaktaatiossa tai alkaen jo silloin, kun herutushuippu on saavutettu. Maitomäärien vähentyessä robotilta annettavan väkirehun määrää lasketaan ja seosrehu muodostaa yhä suuremman osan kuiva-aineen syönnistä. Tällöin seoksesta saadaan kuidun ja valkuaisen lisäksi myös lähes kaikki lehmän tarvitsema energia.

Terve eläin liikkuu saadakseen rehua ja täyttääkseen energiantarpeensa. Tämä on lähtökohta robotille houkuttelussa. Koska seosrehun resepti tehdään usein 30 kg tuotoksen tasolle, pystyvät loppulaktaatiossa olevat lehmät täyttämään energian tarpeensa kokonaan tai lähes kokonaan seosrehusta. Tällöin ei ole mitään tarvetta käydä robotilla usein.

Lehmä käy robotilla kahdesta eri syystä: vähentämässä painetta utareesta ja tyydyttämässä energiantarpeensa. Kun maitomäärät vähenevät, tarve utareen paineen helpottamiseksi vähenee. Tällöin houkuttimeksi on keksittävä muuta. Jos lisäksi suurin osa energiasta tulee ruokintapöydältä, ovat kannustimet käydä robotilla vähissä.

Väkirehun maittavuuden merkitys korostuu erityisesti seosrehutiloilla ja varsinkin loppulaktaation aikana, jolloin pienenkin väkirehumäärän tulisi olla riittävä houkutin. Tilakohtaisesti on mietittävä, mihin tuotosluokkaan seos on optimoitava. Erityisesti lypsyrobottitiloilla on tärkeää, ettei seoksesta tehdä liian energiapitoista. Liian väkevällä seoksella lehmät "laiskistuvat" ja lypsyllä käyntikertojen määrä laskee.

 

Samankaltaista sisältöä