Olet täällä

Porsaan vieroitus

Vieroitus haasteena rehuille ja olosuhteille

Porsaan onnistunut vieroitus on aina monen tekijän summa. Porsaan hyvä menestys teurasikään saakka on sinetöity jo sen ensimmäisten elinviikkojen aikana. Terve, hyvin kehittynyt porsas on menestyksen avain. Mitä enemmän ongelmia ennen vieroitusta sitä suurempi riski ongelmien syntyyn myöhemmin. Porsaiden elinvoimaisuus ja vastustuskyky vaikuttavat suoraan kehittymiseen ja kasvukykyyn. Elinvoimaisuuteen ja syntymäpainoon vaikuttavat emakon ruokinnan onnistuminen ja porsimisen sujuvuus.

Vieroitettavan pahnueen perustekijöiden on oltava kunnossa - ternimaitoa ei voi korvata

Ternimaito turvaa porsaiden vasta-aineiden saannin. Ternimaidosta porsas saa myös energiaa. Imettävän emakon rehun rasvapitoisuus lisää maidon rasvapitoisuutta ja parantaa näin porsaiden energiansaantia. Imetysajan ruokinnan tärkkelysenergia saa aikaan hyvän maidontuotannon. Terve emakko, joka on antanut syntymähetkestä lähtien ensin ternimaitoa ja sen jälkeen tasaisesti maitoa kasvaville porsailleen, on vaivattoman vieroituksen lähtökohta. 

Nopeasti saavutettu vieroituspaino (minimivieroituspaino 7,5 kg ja pieni porsaiden painohajonta), tasainen kasvu (optimaalinen tilakohtainen vieroitusikä) sekä lineaarisesti lisääntynyt porsasrehun syönti imetysaikana takaavat porsaalle vaivattoman vieroitushetken.

Avainasemassa onnistumisessa on luonnollisesti myös vesi - porsaan on juotava hyvälaatuista vettä tutusta nipasta/kupista sekä ennen että jälkeen vieroituksen riittävästi. Usein unohdettu tekijä on porsaan raudan saanti loppuimetyksen aikana – lisärautaa on annettava tarpeen mukaan. Aneeminen porsas on erittäin herkkä kaikille muutoksille. 

Porsaan ruokinta alkaa imettävän emakon energiapitoisesta ruokinnasta. Kun porsas on riittävän painava vieroituksessa, se kasvaa hyvin niin välikasvatus- kuin lihasikavaiheessakin. Porsaan välikasvatusvaiheen ruokinnalla on siis vaikutusta porsaan koko elinikäiseen menestykseen.

Vieroitettaessa

  • porsaan suolisto ei ole tottunut suuriin rehuannoksiin tai harvoihin ruokintakertoihin
  • suolahapon eritys on puutteellista
  • suolinukan rakenne muuttuu -->imeytymispinta vähenee
  • oma entsyymitoiminta heikkenee
  • vastustuskyky on heikoimmillaan
  • porsas kärsii herkästi kylmästä
  • huono sikalailma ja siirtely aiheuttavat stressiä
  • sulamaton rehu suosii bakteereja
  • ammoniakki nostaa pH:ta

Vieroituksen yhteydessä porsas siirtyy usein myös nestemäisen ravinnon, emän maidon, käytöstä kuivalle rehulle. Maidon rasvan, valkuaisen ja maitosokerin sijasta se alkaa hyödyntää tärkkelystä ja kasviperäisiä rasvoja energianlähteenään sekä pääasiassa kasvi- ja eläinperäistä valkuaista (muuta kuin maitoa) valkuaislähteenään. Porsas on vielä vieroitusvaiheessa varsin kehittymätön, mikä osaltaan altistaa sitä ripulille. Vieroitus aiheuttaa myös stressiä eläimelle.

Vieroitusikä vaikuttaa

Nuori porsas kehittyy nopeasti. Ennen vieroitusta se on jo moninkertaistanut painonsa. Myös porsaan suolisto kasvaa useita senttejä päivässä, ja sama vauhti jatkuu vielä vieroituksen jälkeenkin. Vajaan 3 viikon tai vasta runsaan 4 viikon iässä vieroitetut porsaat ovat siis jo erilaisessa kehitysvaiheessa, ja myös vaatimukset rehulle ovat erilaiset. Mitä nuorempana porsaat vieroitetaan, sitä energia- ja ravintoainepitoisemmat sekä sulavammat rehut tarvitaan.

Vieroituksen jälkeinen ruokinta

Sopivin vieroitusajan ruokintastrategia on tilakohtainen asia, johon vaikuttavat vieroitusiän lisäksi esim. vieroitusosaston olosuhteet, hygienia ja tautipaine. Jos porsaat pysyvät terveinä ja kasvuun ollaan tyytyväisiä, ei ole syytä muuttaa strategiaa.

Porsasta uhkaa vieroitusaikana aliravitsemus. Siksi porsaalle tarjotaan laadukasta ja hyvin sulavaa rehua lähes vapaasti vieroituksen jälkeen. Suoliston haitalliset muutokset ovat silloin pienemmät. Tätä tukevat MTT:n porsaskoetulokset, joiden perusteella ruokinnan rajoittaminen vieroituksen yhteydessä ei ole suositeltavaa.

Porsasrehun kostuttaminen tai syöttäminen liemenä lisää myös syöntiä. Nykyisillä liemiruokintalaitteilla rehun jakaminen riittävän pienissä erissä ja vähintään 5 - 6 kertaa päivässä onnistuu myös ongelmitta. Tärkeintä on oikeaan kasvatusvaiheeseen annettu oikea rehu. Mikäli tilalla ei ole mahdollista antaa juuri vieroitettaville porsaille eri rehuseosta koneen kautta, on tämä vaihe yhä suoritettava käsiruokintana, joko kuivana tai liemenä.

Vieroitettu porsas on luontaisesti utelias tutkimaan uutta ympäristöä. Tämä aktiivisuus pitäisi käyttää hyödyksi vieroitushetkellä ja sen jälkeen. Esimerkiksi ensimmäinen rehu tulisi jakaa mahdollisimman pian porsaiden siirron jälkeen, jotta porsaat tutustuessaan karsinaan tietävät, mistä rehua löytyy. Vastavieroitettuja porsaita ei myöskään suositella pidettäväksi pimeässä vieroitusta seuraavien päivien aikana.

Huolehdi lämmöstä, estä ripuli

Porsaan lämmöntuotanto häiriintyy väliaikaisesti vieroituksen yhteydessä. Siksi makuualueen tulee olla lämmin ja vedoton. Porsaan tunteman lämpötilan on oltava muutaman päivän ajan + 28 °C. Kylmyys ja veto ovat tärkeimpiä ripulille altistavia tekijöitä suomalaisissa sikaloissa.

Oikea lämpötila porsaiden vieroitushetkellä sekä vieroitusta seuraavina päivinä on avaintekijä vieroituksen onnistumisessa. Vedoton, kuiva ja hygieeninen makuupaikka sopivassa eläintiheydessä on porsaalle elinehto. Mikäli kosteutta/ulostetta/virtsaa kertyy karsinan kiinteään osaan, on se siivottava vähintään kerran päivässä. Lämpötilan säätöjä ja laitteiden toimivuutta on tarkkailtava useita kertoja päivässä vieroitusosastolla, minimissään aamuisin ja iltapäivisin.

Arvioi porsaiden kasvuvauhti

Melko harvat tietävät porsaidensa kasvuvauhdin välikasvatusvaiheessa. Jos välitys- tai siirtopaino on tiedossa, voi karkeasti arvioida sikojen kasvuvauhtia. Parhaat tilat saavat porsaansa välityskuntoon alle 60 päivässä syntymästä, eli kasvunopeus vieroituksesta välityspainoon on reilusti yli 600 grammaa päivässä.

Syöntiin vaikuttavat tekijät porsailla

1. Rehun hyvä maittavuus

Porsasrehuihin valitaan parhaat ja maittavimmat raaka-aineet ja houkuttelevat maku- ja aromiaineet. Myös aminohappokoostumusta tasapainottava tryptofaani lisää porsaiden syöntihalukkuutta. Porsaille annetaan 1 - 5 päivänä vietoituksesta samaa pre starter -rehua, jota ne ovat tottuneet syömään emän alla. Tämän pre starter -rehun osuutta lasketaan tilanteen mukaan vieroituksen jälkeen siirtyen samalla vieroitus- tai porsastäysrehun käyttöön.

2. Vesi on tärkein syöntihaluun vaikuttava tekijä

Puhdasta vettä on oltava vapaasti porsaiden saatavilla. Erityisen tärkeää veden ja elektrolyyttijuomien tarjoaminen on vieroituksen yhteydessä. Päinvastoin kuin emakoilla, veden virtauksen pitää olla pienille porsaille riittävän alhainen (n. 1 litra/minuutti).
Lue lisää sikojen vedentarpeesta

3. Rehua tarjotaan aluksi monta kertaa päivässä, 5 - 10 kertaa, siten, että kaukalo syödään välillä tyhjäksi

Varmistetaan hygienia ja rehun hyvä aromi. Porsasrehut säilytetään ilmavassa varastossa, ettei sikalan haju tartu rehuun. Kaukalotilaa pitää olla niin, että kaikki mahtuvat syömään samanaikaisesti.

4. Tasapuolinen ravinnonsaanti

Mieluiten saman pahnueen porsaat pidetään vierotuksen jälkeenkin omana ryhmänään. Mikäli porsaita sekoitellaan, tehdään se koon ja porsaiden kunnon mukaisesti.  Ripuliset porsaat pidetään aina omassa karsinassaan eikä niitä sekoiteta terveiden kanssa. Jos porsas/pahnue on sairastanut ripulia jossain imetyksen vaiheessa, sitä on tarkkailtava erityisen huolellisesti vieroituksen yhteydessä. Ripulin sairastaneita porsaita ei pidä sekoittaa vieroituksen yhteydessä muihin porsaisiin. Ennaltaehkäisynä näille porsaille voidaan tarjota vieroituksen jälkeinen viikko erityisvalmisteita käyttöohjeen mukaan. Aivan pienimmät on syytä ottaa erilleen ja varmistaa niiden ravintoaineiden saanti ja vesitalous elektrolyyttiliuoksella ja hyvää emon maidonvastiketta tarjoamalla.

Samankaltaista sisältöä