Olet täällä

Ratkaisuja ongelmatilanteisiin

Vieroitusripulin tausta

Vieroitettava porsas sairastuu helposti ripuliin. Vieroitusiässä porsaan oma vastustuskyky on vielä varsin heikko ja emakolta ternimaidossa saatu vastustuskyky on ratkaisevasti vähentynyt. Myös emakon maidon sisältämien suolen pinnassa vaikuttavien vasta-aineiden saanti loppuu imetyksen loputtua.

Vieroitusiässä porsaan ruoansulatuskanava ei ole kehittynyt vielä täysin. Mahalaukun suolahapon eritys (pH:n lasku) on vielä riittämätöntä desinfioimaan kaikki suun kautta tulevat bakteerit. Rehut ovat nykyään niin puhtaita, että niiden mukana ei bakteereja juuri tule, mutta porsas saa niitä suuhunsa kasvuympäristöstään. Huono hygienia lisää luonnollisesti suun kautta tulevien mikrobien määrää. Riittävän alhainen mahalaukun happamuus on myös edellytys valkuaisen hyvälle sulatukselle. Huonosti sulava valkuainen lisää ripuliriskiä.

Vieroituksen yhteydessä ohutsuolessa tapahtuu rehun sulavuutta heikentäviä muutoksia. Suolen tilavuus kasvaa ja suolen pintarakenne muuttuu siten, että rehun sulavuus ja nesteiden imeytyminen heikkenevät. Paksusuolessa taas saattaa rasvahappojen muodostus häiriintyä, mikä huonontaa nesteiden ja suolojen imeytymistä.

Vieroituksen aikaisen ruokinnanmuutoksen aiheuttamia ongelmia voidaan vähentää:

  • Totuta porsas ajoissa kuivan rehun syöntiin. Mitä enemmän porsas on syönyt kuiva-ainetta ennen vieroitusta, sitä pienemmän muutoksen ruokintaan vieroitus aiheuttaa.
  • Elinvoimaiset porsaat syövät enemmän ja kasvavat paremmin. Elinvoimaisuutta voidaan parantaa emakon vitamiinikuurilla ennen porsimista. Huolehdi, että emakon suolisto toimii hyvin eikä emakolla ole ummetusta ja varmista riittävä emakon energiaruokinta imetyskaudella, jotta maitoa riittää.
  • Huolehdi porsaiden riittävästä raudan saannista imetysaikana. Aneeminen porsas on altis ripuleille.
  • Käytä siirtymärehuna hyvin sulavia emakon maidonkorvikkeita sellaisenaan kuivana porsasrehun seassa (50 -100 g/1 kilo porsasrehua)
  • Tarjoa porsaille ruoansulatuskanavan toimintaa ylläpitäviä täydennysrehuvalmisteita (mm. maitohappobakteerivalmisteet ja suojattua sinkkiä sisältävät valmisteet)

Ruoansulatuskanavan toimintaa ylläpitävät täydennysrehuvalmisteet

Maitohappobakteerivalmisteet

Maitohappobakteerivalmisteet ylläpitävät suotuisaa ruoansulatuskanavan mikrobistokantaa ja tämä näkyy ripuliriskin pienenemisenä (Taulukko 1). Maitohappobakteerit alkavat toimia ruoansulatuskanavassa päästyään ohutsuoleen ja ne lisääntyvät erittäin nopeasti. Maitohappobakteerien toiminnan seurauksena muodostuu maitohappoa, mikä laskee ruoansulatuskanavan pH:ta. Ruoansulatuskanavan hyödylliset mikrobit viihtyvät matalassa pH:ssa ja näin maitohappobakteerit edesauttavat mikrobitasapainon säilymistä ja rajoittavat haitallisten bakteerien, kuten E. Coli ja Clostridia -bakteerien kasvua. Parempi mikrobitasapaino ylläpitää myös suolinukan hyvää kuntoa ja samalla suolistossa muodostuvien haitallisten toksiinien, amiinien ja ammoniakin määrä pienenee.

 
Taulukko 1. Maitohappobakteerivalmisteen vaikutus porsaiden sonnan koostumukseen (Spieler ym., 1996).  

Sinkkivalmisteet

Sinkkioksidia käytetään suurina annoksina (2500 mg Zn/kg) eläinlääkärin reseptillä vierotusripulin hoitoon. Sinkkioksidi reagoi mahalaukun suolahapon kanssa muodostaen sinkkikloridia ja vettä. Ohutsuolessa sinkkikloridi hajoaa sinkki- ja kloridi-ioneiksi, jotka imeytyvät ohutsuolen seinämän läpi. Lääkinnällisessä käytössä sinkkioksidin annos nostetaan niin suureksi, että mahahapot muokkaavat vain osasta sinkkikloridia ja loppuosa sinkkioksidista pääsee sellaisenaan ohutsuoleen. Tämä reagoimaton sinkkioksidi muodostaa ohutsuolessa ns. sinkkimaitoa, jolla on lääkinnällinen vaikutus.  Sinkkioksidi kuitenkin hävittää suolistosta haitallisten mikrobien ohella myös hyödyllisiä mikrobeja. Lisäksi suurilla sinkkioksidiannoksilla on kuitenkin negatiivinen vaikutus syöntiin ja muiden hivenaineiden, kuten kuparin, imeytymiseen.

Suojattu sinkkioksidi on kehitetty toimimaan ripulia ennaltaehkäisevästi jo matalina annoksina, jolloin vastaavia haitallisia vaikutuksia kuin tavallisella sinkkioksidilla ei ole. Suojattu sinkki on käsitelty siten, että mahahapot eivät pysty reagoimaan sen kanssa. Näin sinkkioksidi pääsee sellaisenaan ohutsuoleen ja suojaava vaikutus saadaan aikaiseksi jo tavanomaisilla rehun sinkkipitoisuuksilla.

Elimistön nestetasapainoa tukevat valmisteet

Elektrolyyttivalmisteet

Ripulin jatkuessa pitkään porsas voi pahimmillaan kuivua nestehukkaan ja kuolla. Sen vuoksi neste- ja suolatasapainosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Puhdasta elektrolyyttiliuosta on hyvä olla vapaasti tarjolla ripulista kärsivälle eläimelle elimistön kuivumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Elektrolyyttivalmisteet sisältävät tärkeitä suoloja ja bikarbonaattia, joita eläin menettää ripuloidessaan. Tärkeimmät elektrolyytit ovat natrium, kalium ja kloridit. Nämä osallistuvat solujen neste- ja happo-emästasapainon ylläpitämiseen ja lisäksi mm. lihasten ja hermoston toiminnan säätelyyn. Elektrolyytit yhdessä glukoosin kanssa edesauttavat nesteen imeytymistä ja valmisteiden sisältämästä sokerista eläin saa myös energiaa. Kun osa glukoosista on korvattu maltodekstriinillä, laskee juoman osmolaariteetti ja imeytyminen nopeutuu.