Olet täällä

Ammattitaidoton lypsykarjan omistaja

Kysymys: 

Minun mieheni piti lypsykarjaa ja minä maatalon tyttönä hoidin eläimiä hänen apunaan yli kymmenen vuotta palkkatyöni ohessa. Ongelmana oli ja on, että karja ja koko omaisuus oli yhteisomistuksessa veljen kanssa. Tämä veli ei koskaan perehtynyt karjan hoitoon vaan teki muita töitä. Viime heinäkuussa mieheni kuoli. Minä olen tarkoituksella pysytellyt taloudellisesti erossa koko tilasta, koska samalla minä olisin joutunut vastuuseen veloista. En siis siis omista mitään enkä ole vastuussa muuten kuin moraalisesti. Minä olen kasvattanut mieheni kanssa koko nykyisen karjan ja huoleni on syvä.

Suosittelin karjatalouden alasajoa, mutta veli ei suostunut. Lehmiä on parikymmentä. Sanoin, että se ei ole kultakaivos. Hän hankki sinne ukrainalaisen nuoren miehen, joka kyllä sai oppia lomittajalta. Nuori mies puhuu vain venäjää, jota lomittajakin osasi. Tällä Valeriilla ei kuitenkaan ole aikaisempaa karjanhoitokokemusta. Olen käynyt navetalla neuvomassa Valeriita ja auttamassa asioinnissa. Kerrankin siellä oli pikkuvasikka kuralla. Minä neuvoin lääkityksen. Lääkkeitä kyllä on, mutta kukaan ei osannut käyttää niitä. En kuitenkaan osallistu itse töihin. Minä puhun onneksi venäjää. Valerii tekee minkä osaa, mutta hänellä ei ole vapaata ollenkaan. En tiedä, maksaako isäntä mitään veroja. Työajaksi oli sovittu 40 tuntia viikko ja pitää kuulemma tehdä nopeasti. Käytännössä tunteja tulee n. 55 enkä tiedä maksetaanko ylimääräisista tunneista. Palkka on noin 1500 euroa kuussa. Kerran Valerii sairastui ja sai olla påivän kotona. Isäntä valehteli lypsäneensä lehmät kahtena päivänä. Häe ei todellakaan osaa sitä eikä halua opetella. Lehmät lypsi joku kaverin kaveri.

Minä menetän yöuneni, kun ajattelen, että marraskuussa poikii 3 hiehoa ja yksi lehmä. Isäntä ei osaa katsoa, milloin eläin poikii. Valeriille minä yritin neuvoa ennusmerkkejä. Kun viimeksi kävin siellä, karsinat olivat siivottomassa kunnossa. Niiden tyhjennys on kai isännän vastuulla. Sanoin Valeriille, että antaisi enemmän väkirehua vasikoille, kun ne näyttivät nälkämaan asukeilta isoine vatsoineen ja laihoine raajoineen. Nyt mietin vielä, mitkä lehmät pitäisi panna umpeen. Olen kirjoittanut listan seinään, mutta en tiedä ymmärtääkö Valerii sitä todella, vaikka fiksu onkin. Lehmien kiimakalenteri ammottaa tyhjyyttään. Kun eläimet olivat laitumella, siementäjä vieraili, mutta ei sitä kirjoitettu kalenteriin. Kiima oli kai helpompi havaita. Nyt ei kai tapahdu enää mitään.

Ruokinnasta en osaa sanoa. Annoin ruokintarobotin käyttöohjeet ja joku ruokintaneuvojakin on ollut apuna siellä, mutta kun ruokintaa pitäisi säätää koko ajan, niin isännän mielenlaadun tuntien luulen, että sitä ei sitten paljoa säädellä.

Säilörehunteko myöhästyi pahasti kesällä. Toista satoa ei tullut juuri lainkaan. Rehut loppuvat varmasti ennen kesää. En myöskään ole havainnut, että peltoja olisi lannoitettu keväällä tai kesällä. Siksikin rehusato jäi pieneksi. Osittain heinä vain kaadettiin eikä paalattu.

Nyt Valerii on saanut tarpeekseen ja matkustaa Ukrainaan 29. marraskuuta. Liput hankin hänelle jo netistä. Jatkosta ei ole mitään tietoa.

Jostain syystä perunkirjoitusta ei ole vielä tehty. Kaikki rahaliikenne, tulot ja menot menee kuolinpesän kautta. Työmiehenpalkan isäntä varmaan maksaa itse. Hän on ollut kesäisin ajamassa soraa hiekkakuopalla. Paalauskin oli siis ulkopuolisten varassa. Kun perunkirjoitus tapahtuu, tulee uusia huolia. Isännältä puuttuvat luottotiedot! On vain ajan kysymys, kun maksut jäävät rästiin ja väkirehut ehkä saamatta. Talo on muutenkin velkainen. Veli jätti rahahuolensa minun mieheni varaan, joka hyvän hyvyyttään hoiti niitä. Sinne ne pienet tulot sitten upposivatkin. Ei hoida enää.

Kysymys kuuluu: Onko tämä laillista? Voiko täysin osaamaton ihminen ottaa vastuun karjasta? Eikö kaikilta pitäisi nykyään vaatia ammattikoulutus? Mitä pahaa niille eläimille pitää tapahtua, ennen kuin asiaan voidaan puuttua? Olen kysynyt asiasta elänten kannalta ja vastaus on ollut juuri se mistä pahimmillaan luetaan lehdistä: likaisia, kuolleita kärsiviä eläimiä. Minä en haluaisi sitä näille omille kasvateilleni. Sitäkö minä nyt sitten odotan? Minä en asu tilalla. En minä kaikkea edes näe.

Su, 10. marraskuu 2013.
Vastaus: 

Kiitos kysymyksistäsi.

Valitettavasti meidän yritysverkostomme asiantuntemus kuvaamassasi varsin haasteellisessa tilanteessa ei parhaiten vastaa sinun tarpeeseesi. Kehottaisimme sinua ottamaan rohkeasti yhteyttä Maasedun Tukihenkilöverkon ihmisiin omalla alueellasi.

Oli kysymys arjen murheesta tai vaikeasta elämäntilanteesta, voit ottaa yhteyttä Maaseudun tukihenkilöverkkoon. Voit soittaa jopa nimettömänä kenelle tahansa tukihenkilölle ja minnepäin Suomea tahansa. Voit saada keskustelukumppanin, tukihenkilön rinnalla kulkijaksi hankalan tai mieltä askarruttavan elämäntilanteen yli. Katso alueesi tukihenkilöiden yhteystiedot nettiosoitteesta: http://www.tukihenkilo.fi/index.html

Tärkeintä on, että pääset keskustelemaan asioista auttavan henkilön kanssa. Toivomme, että asiat selviävät parhain päin mahdollisimman nopeasti.


Ystävällisin terveisin
Farmit

PS. Tämä kysymys vastauksineen on julkaistu siten, että se näkyy sivustollamme vain sinulle.