Olet täällä

Mikä se on se Sopiva?

Sopiva - jokainen tila on erilainen

Minä siinä ensmäesessä plokissa jo kirjotin, että myö muutettiin meijän elukoetten ruokintoo viime syksynä. Myö syötettään nyt säilörehhuu, ommoo viljoo ja Sopiva-rehhuu, joka on semmonen vähä erlaenen puolitiiviste.

Se on Suomen Rehun kehittämä se Sopiva. Koko homma lähtii liikkeelle, ku meillä kävi alakusyksyllä kylässä sellainen Sopiva-piäpamppu, Ikävalkon Heikki. Joku paikallinen Sopiva-immeinen oli kuulemma vinkannut, että Heikin ihtesä pitäsi käyvä meitä jututtamassa. Ollaan kai sen verran hankalan kyselijän maineessa. Ja kyllä kait niitä rehuvirmoja kiinnostaa, kun tietäävät, että myö ruvettaan rakentammaan. Ja lehmiä tulloo kolominkertanen miärä.

En siitä Sopivasta nyt niin hirveesti tienny etukätteen, eikä kuulemma emannuuskaan. Netti meillä kyllä on, mutta ei oo tullu paljon rehuvirmojen sivuilla seikkailtua. Heikki kyllä yritti opastaa, että pittää mennä nettiin ja kirjoittaa www.valitsesopiva.fi, niin sieltä löytyy tästä Sopivasta tietoo. Ja löytyy siitä Sopivasta tarinnoo Suomen Rehunnii nettisivulta. Jos minulta kysyttään, niin liiannii paljon.

Mukava sitä Heikkii oli kiusata. Lupsakka ja puhelias mies tuntu olevan. Se kerto, että Sopiva ei ookkaan pelekkä rehu, vaan se on kokonainen toimintamalli, jossa oikeesti haetaan tilalle tuloksia ja jossa oikkeesti otettaan huomioon tilan rehujen sisälmys ja täyvennys sovitettaa niihen mukkaan. Ja se on tojenteolla ihan justiisa meille riätälöity rehu. Ja myö kuulemma suahaan toivookkii ihan mitä haluttaan. Piotiinia myö ainahhii haluttas lissee, kun tuo meijän nykynen navetta on vähän huono elukoitten sorkille. Eikä haittais yhtää, vaikka joku keksisi jonkun vippaskonstin, että ei tarvihteisi ihan niin usseesti noita ravattisonneja meillä juoksuttoo.

Tiällä Suomen Rehu plokeissa näkkyy olevan kirjailijoena kaekanlaisija asjantuntijoeta. Minäpa kutunnii ihteeni varsinaeseksi maijontuotannon asjantuntijaksi. Ihan ruohojjuuritason sellaseksi. Kävin muatallousoppilaetoksessa viljelijälinjan joskus ijjäissyys sitte ja sen jäläkeen kävin vielä muatallousopiston. Emannuuvennii löysin siltä samalta reissulta. Olin jonkun vuojen töessä sillon valalmistumisen jäläkeen. Tuli olttuu lomittajana ja vähän muatallouskaupassakkii töessä. Mutta sitten myö tehtii sukupoloven vaehos ja tulttiin tänne minun entiselle kottilalle maijontuottajiksi. Melekein kolome vuoskymmentä ollaan lehmiin tissijä jo koeteltu. Lissee meijän elämästä kerron sitte niissä minun plokiloessa.

Maijontuottaja ittäisestä Suomesta, ruohojjuuritason asjantuntija

Tekijä: 

Kommentit

Samankaltaista sisältöä