Valtaosa Suomen tuottavasta metsämaasta on Luonnonvarakeskuksen (Luken) mukaan puustoltaan varsin tasaikäistä ja tasarakenteista. Luonnontilaiset metsät ovat puolestaan usein pieniä ja sirpaleisia, ja niissä on Luken mukaan yleensä moninkertainen määrä uhanalaisille lajeille välttämätöntä vanhaa puustoa ja lahopuuta. Valtaosa uhanalaisista metsälajeista kärsii nimenomaan niiden puutteesta.

Luke on koonnut tuoreeseen synteesiraporttiin keskeiset suositukset talousmetsien luonnonhoitoon. Luonnonhoidolla voidaan sen mukaan saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä, parantaa monimuotoisuuden tilaa sekä auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Luke suosittelee seuraavia luonnonhoidon toimenpiteitä:

1. Säästöpuiden määrän ja sekapuustoisuuden lisääminen

Luke kannustaa päätehakkuun yhteydessä jätämään säästöpuita. Ne auttavat suojaamaan elinympäristöjä, ja ryhmiin jätetyt säästöpuut vähentävät esimerkiksi tuulenkaatojen ja kirjanpainajan riskiä. Ajan kuluessa niistä voi kasvaa lajien tarvitsemia vanhoja puita sekä lahopuuta.

Säästöpuiden määrä tulisi Luken mukaan kaksinkertaistaa ja kaikki lahopuu säästää uudistusaloilla, jotta metsästrategian kymmenen kuution lahopuutavoite saavutetaan.

“Pääsääntöisesti kaikki lahopuu tulisi metsänhoidossa säästää, mutta sitä voidaan myös lisätä esimerkiksi tekemällä tekopökkelöitä ja maapuita, perustamalla luontokohteita ja suojavyöhykkeitä sekä pidentämällä uudistamiskiertoaikoja”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Matti Koivula.

Myös sekapuustoisuus on Luken mukaan hyvä keino varautua ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin ja metsätuhoihin. Se kertoo, että koivujen ohella tulisi säästää pysyvästi haapaa, pihlajaa, raitaa ja leppää.

2. Luontokohteiden rajaaminen käsittelyjen ulkopuolelle

Luontokohteet eli monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elinympäristöt tulisi Luken mukaan rajata pysyvästi metsätaloustoimien ulkopuolelle. Ne ovat yleensä pieniä alueita, jotka ovat ravinteisuudeltaan, vesitaloudeltaan, pinnanmuodoltaan tai puustonrakenteeltaan poikkeuksellisia. Niitä ovat esimerkiksi lehdot ja paahdeympäristöt.

Ojittamattomat turvemaat Luke suosittaa jättämään käsittelyjen ulkopuolelle tai käsittelemään ne poimintahakkuilla.

Useat rahoituskeinot mahdollisia

Luonnonhoito voi Luken arvion mukaan vaikuttaa positiivisesti myös metsätalouden ja metsäteollisuuden maineeseen ja rahoitusmahdollisuuksiin sekä lisätä puupohjaisten tuotteiden kysyntää.

Luonnonhoidon kustannukset aiheutuvat pääasiassa hakkuiden vähentämisestä tai lykkäämisestä, metsänkäsittelytapojen muutoksista sekä itse luonnonhoitotoimista.

Kustannusten jakautuminen metsänomistajien, metsäteollisuuden, kuluttajien ja veronmaksajien välillä riippuu Luken mukaan markkinoiden rakenteesta sekä ohjauskeinoista, joilla toimet tehdään. Rahoitus voitaisiin sen mukaan järjestää esimerkiksi metsäsertifiointien, valtion tukien, ekologisen kompensaation, yritysvastuujärjestelmän tai kestävän rahoituksen kriteerien kautta.

Lähde: Luonnonvarakeskus (Koko tiedote täällä.)