Arvokasvu kertoo, paljonko puuston arvo euroina mitaten muuttuu. Päätehakkuun ajoittamisessa arvokasvu on havainnollinen tunnus.

Arvokasvu lasketaan peräkkäisinä vuosina laskettujen puuston arvojen erotuksena. Puuston arvo saadaan kertomalla puuston määrä sen keskimääräisellä hinnalla.
Pelkkää kuitupuuta sisältävässä metsikössä arvokasvua tuottaa vain puuston kasvu. Tällöin arvokasvu on yhtä kuin kuitupuumäärän lisäys vuodessa kertaa kuitupuun kantohinta.
Varttuneissa metsiköissä arvokasvu muodostuu puuston määrän ja arvon samanaikaisesta lisäyksestä: Yhä isompi osa puista yltää tukin mittoihin. Lisäksi yksittäisten runkojen tukkiosuus kasvaa.
Näin puuston arvo kohoaa nopeasti, koska kerrottava (puuston määrä hehtaarilla) ja kertoja (puiden keskihinta) kasvavat yhtäaikaisesti.

Paljonko
tukkimetsä tienaa?
Arvokasvu on sitä nopeampaa, mitä isompi tukin ja kuitupuun hintaero on. Parhaita arvokasvajia ovat olleet mänty ja koivu. Viime vuosina myös kuusitukin hinta on kohonnut kuitupuuhun nähden.
Puolukkatyypin männikössä arvokasvu huipentuu 70 vuoden ikävaiheessa 430 euroon, mutta kääntyy puuston ikääntyessä nopeasti laskuun.
Lehtomaisen kankaan kuusikon arvokasvu lisääntyy vielä 70 vuoden ikävaiheessa ja yltää yli 600 euron vuotuisen tason. Kuusikossa arvokasvu säilyy korkealla vielä satavuotiaissa puustoissa.
Näin 70-vuotiaan kuusikon jatkokasvatus 10 vuodella kartuttaisi puuston arvoa yli 6 000 eurolla hehtaarilla.
Tämä tietysti vain sillä oletuksella, että kuusikko on terve. Lahovikaisten kuusikon seisottaminen ei olisi järkevää.

Prosentit
armottomampia
Pelkkä hehtaarikohtainen arvokasvu ei riitä osoittamaan tukin mitat saavuttaneen metsikön jatkokasvatuksen kannattavuutta.
Arvokasvuprosentti on jo hieman havainnollisempi. Se lasketaan jakamalla vuotuinen arvokasvu puuston kokonaisarvolla.
Kasvuisimmankin metsän suhteellinen arvonlisäys hiipuu armotta iän karttuessa, koska jakajana oleva puustopääoma on karttunut suureksi.

Korkea tuottovaatimus
lyhentää kiertoaikoja
Arvokasvuprosenttikin on yksinään vajavainen tunnus. Ekonomistit korostavat puustoon sitoutuneen pääoman tuottovaatimusta metsätalouden kannattavuuslaskelmissa. Tuskin kukaan metsänomistaja pohtii asiaa tietoisesti, mutta todellisuudessa se silti ohjaa päätöksentekoa.
Esimerkiksi jokainen meistä ottaisi tuhat euroa mieluummin nyt kuin kymmenen vuoden kuluttua. Tarjottavan summan pitäisi kasvaisi paljon muhkeammaksi, jotta potti kymmenen vuoden kuluttua olisi edes yhtä houkutteleva kuin "tonni tänään".
Se, miten paljon isompi summan pitäisi kymmenen vuoden kuluttua olla, vaihtelee henkilökohtaisten arvostusten mukaan. Tämä kuvastaa pääomalle asetettua tuottovaatimusta. Esimerkiksi akuutti rahapula nostaa pääoman tuottovaatimusta.
Metsässä kuvainnollinen "tonni" on puustoon sitoutunut pääoma. Päätehakkuun ajoitus kuvastaa odotusaikaa. Vastineeksi odotuksesta metsänomistaja haluaa ja myös saa puuston arvokasvua.
Pääoman tuottovaatimus on asetettava arvokasvulle ikään kuin rasitteeksi, joka syö arvokasvusta odotusajan hinnan verran. Metsää kannattaa kasvattaa niin kauan, kuin pääoman tuottovaatimuksen huomioon ottava arvokasvuprosentti pysyy nollaa suurempana.
Mitä korkeampaa tuottovaatimusta pääomalta edellytetään, sitä lyhyempiin kiertoaikoihin päädytään.
Puustoon sidotulle pääomalle voi järkevästi asettaa 3-5 prosentin tuottovaatimuksen. Sitä korkeampaa tuottoa tavoittelevan kannattaa myydä metsä pohjineen pois.
Jos metsäpääomalle ei aseteta mitään tuottovaatimusta, päätehakkuu siirtyy, kunnes vuotuisen luonnonpoistuman arvo ylittää vuotuisen arvokasvun. Se merkitsee nykyistä selvästi pidempiä kiertoaikoja.

# MIKKO RIIKILÄ - METSÄLEHTI 19/2005