Olet täällä

Hirvikanta, taimikon rakenne ja alueelliset tekijät vaikuttavat tuhoriskiin

Hirvi on Suomen suurin luonnonvarainen eläin, Fennoskandian tärkeimpiä riistaeläimiä ja taimikoiden pahin tuhoeläin. Hirvet aiheuttava tuhoa metsäpuille syömällä latva- ja sivukasvaimia, mikä johtaa kasvutappioihin ja alentaa tukin laatua, Luonnonvarakeskus uutisoi. Korkea hirvikanta on tärkein hirvituhoriskiä lisäävä tekijä. Muut hirvituhoriskiin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa taimikon sisäisiin ominaisuuksiin ja yksittäistä metsikköä laajemman aluetason tekijöihin.

Etukasvuinen lehtipuusto lisää riskiä mäntytaimikoissa

Taimikon rakennetekijöistä ylenmääräinen lehtipuusekoitus nostaa männyn tuhoriskiä etenkin silloin, kun lehtipuusto kasvaa mäntyä pitemmäksi.

Tuhoja havaitaan enemmän myös männylle istutetuilla rehevillä ja kosteilla maaperillä, jotka ovat entisiä kuusen kasvupaikkoja. Voimakas maanmuokkaus yhdessä rehevän ja hienojakoisen maaperän kanssa näyttäisi myös nostavan tuhoriskiä.

Hirvituhoriskiin vaikuttavat myös alueelliset tekijät

Hirvien vuotuinen elinpiiri kattaa alueen, jonka pinta-ala vaihtelee muutamasta sadasta hehtaarista muutamaan tuhanteen hehtaariin. Hirvillä on tyypillisesti erillinen kesä- ja talvielinpiiri, jotka useimmin sijaitsevat 15–25 km päässä toisistaan. Etenkin Keski-Suomen eteläpuolella osa hirvistä pysyy kuitenkin lähes paikallaan koko vuoden. Pohjois-Suomessa ja Lapissa hirvien kesä- ja talvielinpiirit sijaitsevat hieman kauempana toisistaan kuin etelämpänä.

Tutkimusten mukaan tuhot ovat ryhmittyneet joillekin alueille enemmän kuin toisille, mikä viittaa aluetason tekijöiden tärkeyteen hirvien elinympäristön valinnassa ja siten myös tuhoriskiin liittyvissä tekijöissä. Hirvituhoriskin määrittelyssä onkin otettava huomioon tekijät, joiden avulla elinpiirien rakennetta, kuten eri puulajeja ja ikää edustavien metsien määrä ja jakaantuminen alueelle voidaan kuvata. Myös liikenne ja asutuksen sijainti voivat vaikuttaa hirvien elinpiirin valintaan ja siten tuhoriskiin.

Radiomerkittyjä hirviä seuraamalla on todettu, että talvella hirvet suosivat alueita, joilla on runsaasti nuoria taimikoita, mutta jotka sijaitsevat varttuneempien metsien lomassa. Varttuneiden metsien ja taimikoiden muodostama mosaiikki näyttää olevan hirven kannalta suotuisa elinympäristö, koska varttuneet metsät tarjoavat suojaa ja taimikot ravintoa. Varttuneiden metsien merkitys voi liittyä myös siihen, että niissä on talvella vähemmän lunta, mikä helpottaa kulkemista. Varttuneilla metsillä tarkoitetaan varttuneita kasvatusmetsiköitä ja sitä vanhempia metsiä.

Teiden ja asutuksen läheisyydessä näyttää olevan vähemmän tuhoja aina pariin kilometriin saakka. Lapissa laajojen mäntyvaltaisten kasvatusmetsien lomassa sijaitsevissa taimikoissa näyttäisi olevan vähemmän tuhoja kuin alueilla, joilla metsät koostuvat useammasta puulajista.

Hirvikanta kasvanut voimakkaasti – samalla myös metsien hirvivahingot

Hirvikanta kasvoi voimakkaasti 1970-luvulta alkaen ja huippuvuosina 2000-luvun alussa Suomessa talvehti 140 000 hirveä. Nykyään kanta on 75000–100000 talvehtivaa hirveä.

Hirvikannan nousuun ovat vaikuttaneet tehometsätalouden myötä yleistyneet avohakkuut ja taimikot, jotka tarjoavat hirville ravintoa etenkin talvella. Valikoivan metsästyksen vuoksi myös naaraiden osuus hirvikannasta on suuri, mikä takaa tehokkaan lisääntymisen.

Kasvaneen hirvikannan myötä metsien hirvivahingot ovat lisääntyneet. Valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan vuosilta 2009–2013 hirvivahinkoja kirjattiin yhteensä 960 000 hehtaarilla. Niistä 520 000 hehtaarilla metsikön laatu oli alentunut vähintään yhden luokan. Vakavia ja täydellisiä tuhoja oli 105 000 hehtaarilla.

Suurin osa tuhoista tapahtuu talvella lumen ollessa maassa, ja jolloin muita kuin puuvartisia kasveja ei ole saatavilla. Hirvi käyttää ravinnokseen useita puulajeja, kuten koivuja, haapaa, pajuja ja katajaa, mutta valtaosa tuhoista aiheutuu männylle.

Suomessa metsänomistaja voi saada valtiolta korvausta hirvien aiheuttamista tuhoista. Korvaus maksetaan kasvutappioiden ja uudistamiskustannusten perusteella. Tuhon arvon täytyy ylittää 170 euroa, eikä samalle taimikolle voi maksaa korvausta ennen kuin kolme vuotta on kulunut edellisestä korvauksen maksamisesta. Arvion korvauksesta tekee Metsäkeskus.

 

Lähde: Luonnonvarakeskus

Kommentit

Samankaltaista sisältöä