Metsätaloudessa sovittiin 1990-luvulla yhteisistä menettelyistä, joiden tavoitteena oli turvata luonnon monimuotoisuutta ja suojella vesistöjä. Yksityismetsistä vuodesta 1995 lähtien kerätty talousmetsien luonnonhoidon seuranta-aineisto osoittaa kuitenkin, että 2010-luvulla tulokset pikemminkin heikkenivät kuin paranivat 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen verrattuna. Tulos käy ilmi luonnonhoidon laadun seurantaa kehittävän Luontolaatu-hankkeen osaraportista.

Vuosien 2014–2018 seurantajaksolla hakkuualueille jätettiin esimerkiksi niukemmin monimuotoisuutta turvaavaa säästöpuustoa ja vapaaehtoisesti säästettäviä luontokohteita kuin vuodet 2000–2009 kattaneella jaksolla. Luontolaadultaan erinomaiseksi arvioitujen hakkuukohteiden osuus oli tuolloin muutenkin edellistä jaksoa pienempi.

Myös säästö- ja lahopuustoa, luontokohteita ja vesiensuojelua koskevat määrälliset tulokset olivat samansuuntaisia laadullisen arvion kanssa: Näillä määrällisillä muuttujilla mitattuna luonnonhoidon taso oli tarkastelujakson lopulla keskimäärin noin 20 prosenttia heikompi kuin mitä se oli 2000-luvulla, ja lähes 30 prosenttia heikompi kuin mitä se oli ollut parhaalla 2000-luvun viisivuotisjaksolla.

Syyt luonnonhoidon tason laskuun epäselviä

Hankkeessa ei selvitetty tulosten taustalla olevia syitä, joten niistä voidaan esittää vain oletuksia.

Yksi mahdollinen syy kehitykseen on se, että vasta viime vuosina puun ostajat ja metsänomistajat ovat ennen hakkuita keskustelleet riittävästi luonnonhoidon tavoitteista ja keinoista. Näin ollen vastuu luonnonhoidon toteutuksesta on jäänyt käytännössä ostajien alihankkijoille, jotka ovat toteuttaneet hakkuut lakien ja sertifiointikriteereiden vähimmäisvaatimuksia noudattaen.

Lehtipuut ja kuollut puu on lisäksi usein korjattu energiakäyttöön, mikä saattaa ainakin osittain selittää kuolleen puun määrän vähenemistä hakkuualueilla.

Luonnonhoidon laadun parantaminen osa Kansallista metsästrategiaa

Talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen ja metsäluonnon monimuotoisuuden edistäminen ovat vuonna 2018 päivitetyn Kansallisen metsästrategian keskeisiä tavoitteita", kertoo strategian monimuotoisuustyöstä vastaava erityisasiantuntija Katja Matveinen Maa- ja metsätalousministeriöstä.

"Tavoitteena on, että luonnonhoito saadaan talousmetsissä nykyistä vaikuttavammaksi ja kiinteämmäksi osaksi metsänhoitoa ja metsänomistajien palvelua. Tavoitteeseen pyritään muun muassa jo vuodesta 2016 asti käynnissä olleella ja edelleen jatkuvalla Monimetsä-hankkeella, jossa luonnonhoitoa edistetään kouluttamalla sekä metsänomistajia että urakoitsijoita. Luonnonhoidon kehittämiskeinoista keskustellaan markkinaosapuolten kesken myös parhaillaan meneillään olevissa sertifiointijärjestelmien uudistamisprosesseissa", kertoo Matveinen.

Uudet tiedonkeruumenelmät kehittävät luonnonhoidon laatua

"Kaukokartoitusmenetelmien kehittyminen on tehostanut merkittävästi metsistä tehtävää tiedonkeruuta", kertoo Suomen metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa.

"Monimuotoisuustietojen mittaamista maastossa voidaan jatkossa vähentää ja seurantatiedon kattavuutta lisätä kaukokartoitusaineistoista automaattisesti tuotettavilla tiedoilla", Rakemaa kertoo.

Yksityisten talousmetsien luonnonhoidon laatua on arvioitu ja seurattu maastokäynneillä systemaattisesti vuodesta 1995 lähtien. Arviointia on tehty vuosittain noin 750 leimikolla, joiden yhteispinta-ala on ollut noin 2 500 hehtaaria vuodessa.

Lähde: Suomen metsäkeskus