Olet täällä

Metsälannoituksen ympäristövaikutuksia

Hiilen sitoutuminen puustoon vähentää ilmakehästä haitallisia kasvihuonekaasuja. Puusto sitoo yhteyttämisen kautta hiilidioksidia pois ilmakehästä ja varastoi sitä itseensä. Puusta tehtyihin tuotteisiin hiili sitoutuu pitkäksi aikaa. Yhdellä typpilannoituksella saatava kasvunlisäys sitoo hiilidioksidia noin 10000kg ainespuuhun, oksiin, juuriin, kantoon ja karikkeena maaperään. Lannoitteen valmistuksen ja levityksen hiilidioksidipäästöt ovat kotimaisella lannoitteella noin 600kg hehtaarilta. Lannoituksen päästöt sitoutuvat siis yli 15 kertaisesti lisäkasvuun. Kasvatuslannoitus on vertaansa vailla oleva menetelmä metsän hiilensidonnan lisäämiseen.

Humuksen on pitkäaikaisissa kokeissa todettu lisääntyneen lannoituksella. Metlan tutkimuksissa 3-4 kertaa toistettu typpilannoitus on lisännyt humuksen määrää männiköissä 26 % ja kuusikoissa 28 %. Tämä on ohuthumuksisilla metsämaillamme yleensä eduksi. Kokonaistypen määrä on samana aikana lisääntynyt yli 30 %.

Juurikääpä ei leviä lannoituksen mukana terveeseen metsään. Toisaalta juurikääpää sisältävät metsät eivät ole hyviä lannoituskohteita, sillä sairaat puut eivät kykene hyödyntämään annettuja ravinteita ja lahopuiden arvo on vähäinen. Siksi lahot puustot on syytä rajata pois lannoituskuvioiden joukosta. Perusteetonta on juurikäävän leviämistä peläten jättää terveet metsät lannoittamatta. Juurikääpää ei esiinny suometsissä eikä juuri Oulu-Kajaani linjan pohjoispuolella.

Kasvukunto. Hyväkuntoinen puusto on kestävä sairauksia ja monia metsätuholaisia vastaan. Oikein tehdyssä lannoituksessa ravinteita annetaan oikeita määriä ja oikeassa suhteessa. Sen ansiosta puiden kasvu lisääntyy ja ne kykenevät tuottamaan paremmin vasta-aineita (esim. pihkaa) tuholaisia vastaan. Myös arpien kyljestyminen puussa nopeutuu. Erot lannoitettujen ja lannoittamattomien puustojen tuhonkestävyydessä ovat melko vähäisiä.

Keräilytuotteet. Suotuisissa olosuhteissa lannoitus lisää marjasatoja. Puolukkasadon lisäys oli laajassa kokeessa keskimäärin 150 kg/ha vuodessa, suurimmat lisäykset jopa 350 kg/ha/a. Karuimmilla mustikan kasvupaikoilla lannoitus lisäsi mustikkasatoja, mutta rehevillä paikoilla heinittyminen voi estää marjasadon lisäyksen. Näytöt lannoituksen vaikutuksesta hilla- ja karpalosatoihin ovat vähäisiä, samoin syötäväksi kelpaavien sienten määrään. Vuotuiseen marja- ja sienisatoon mm. sääolot vaikuttavat paljon enemmän kuin yksittäiset, pienialaiset metsänhoitotyöt.

Lumenmurtojen riski lisääntyy nuorissa lannoitusmänniköissä, jos märkää lunta tarttuu puiden oksille. Uhka on suurin Pohjois-Suomen tykkyalueilla. Kuusikoissa ja varttuneemmissa, oikeaikaisesti harvennetuissa männiköissä riski on vähäinen.

Maan happamuus ei ole lisääntynyt moneen kertaan typpilannoitetuisa metsissä. Urea nostaa hetkellisesti maan pH:ta, mutta tilanne palautuu muutamassa vuodessa ennalleen.

Maan pieneläimet. Mikrobit yleensä hyötyvät ravinnelisäyksestä. Lannoituksella on aluksi lievä lisäävä tai vähentävä vaikutus eliölajista riippuen, mutta vaikutus on ohimenevä. Orgaanisen aineen hajottamisessa tärkeät bakteerit hyötyvät kunnostuslannoitteiden hyvistä ominaisuuksista.

Myrskytuhojen riski voi lannoitetussa puustossa lisääntyä muutamaksi vuodeksi. Riski on kuitenkin pienempi kuin esimerkiksi heti harvennushakkuun jälkeen tai siemenpuualoilla. Tuhoriskiä vähentää oikea kohteen valinta, oikea-aikaiset harvennukset ja oikea ajoitus hakkuisiin nähden. Suunnittelussa kannattaa muistaa:

  •  lannoitus myrskyille alttiilla paikoilla muutama vuosi harvennuksen jälkeen
  • oikea-aikaisesti harvennetut hyväkuntoiset puustot ovat kestävimpiä

Pakkasvaurioita esiintyi takavuosien kovina pakkastalvina Lapin nuorissa männiköissä. Epäkohta on korjaantunut typpimäärää alentamalla ja käyttämällä booria sisältäviä lannoitteita. Kuusen taimikoissa kasvuhäiriöiden syynä pidetään yleisesti hallaa, mutta useimmiten vauriot johtuvat boorin puutteesta, joka altistaa taimet pakkasvaurioille.

Pintakasvillisuus yleensä rehevöityy lannoituksen vaikutusajaksi. Typpi lisää pintakasvillisuuden valkuaispitoisuutta ja muut ravinteet kivennäisaineiden määrää. Ruoho- ja yrttimäisten kasvien kasvu lisääntyy, mutta sammalten osuus yleensä vähenee. Urean levitys räntäiseen kasvustoon voi ruskettaa neulasia ja pintakasvillisuutta. Ilmiö on kuitenkin ohimenevä. Muut, varsinkaan hidasliukoiset lannoitteet eivät vastaavaa aiheuta.

Pohjavesiin metsän lannoituksen ei ole todettu vaikuttaneen. Silti mm. sertifioinnissa pohjavesialueet rajataan lannoitustoiminnan ulkopuolelle. Myöskään aivan karkeimmilla hiekkamailla lannoitusta ei typen huuhtoutumisriskin vuoksi suositella tehtävän.

Riista. Ravintokasvien lisääntyminen tarjoaa eläimistölle enemmän ruokaa ja suojaa. Riistaeläinten on todettu hakeutuvan metsissä lannoitetuille alueille. Marjojen lisääntyminen houkuttelee niitä syövää riistaa mm. lintuja, ja rehevöitynyt pintakasvillisuus jäniksiä.

Sieni- ja hyönteistuhojen epidemianomaista esiintymistä lannoitus ei kykene estämään, mutta ravinnetilaa korjaava lannoitus vähentää tuhojen voimakkuutta ja nopeuttaa toipumista. Kivennäismailla typpilannoitus on edistänyt mm. mäntypistiäis- ja surmakkatuhoista kärsivien puustojen toipumista.

Puuntuotantolannoituksia ei suositella sairaisiin metsiin. Heikkokuntoisissa metsissä lannoituksen tavoite on ravinnetilaa korjaamalla lisätä puuston vastustuskykyä ja edistää toipumista. Niissä käytetään yleensä ravinneanalyysien perusteella tehtyjä terveyslannoitteita. Rajanveto terveen ja sairaan puuston välillä ei ole yksiselitteistä.

Vesistöjen rehevöitymisen vaaraa kangasmetsien lannoituksissa ei ole. Puustoisilla, oikein valituilla suokohteilla hidasliukoisia ja ravinnesisällöltään oikeita lannoitteita käytettäessä riski on myös vähäinen. Silti lannoitteiden joutuminen vesistöihin on tarkoin estettävä. Huuhtoutuneista ravinteista ei ole hyötyä puillekaan.

Ravinnehuuhtoutumia estävät ainakin:

  • huolellinen työn suunnittelu ja valvonta
  • lannoitustarve todetaan ravinneanalyysien avulla
  • käytetään tarvetta vastaavia, puhtaista raaka-aineista tehtyjä lannoitteita
  • soilla käytetään hidasliukoisia lannoitteita ja fosforia vain tarvittaessa
  • levitetään vain lumettomaan maahan
  • jätetään suojakaistat vesistöjen ympärille
  • mitataan ja valvotaan levitystasaisuutta

 

Samankaltaista sisältöä