Taustaa

Kesysika polveutuu eurooppalaisesta villisiasta. Villisika porsii vuosittain yhden pahnueen keväällä. Kun tiineysaika on vajaa neljä kuukautta, lisääntymiskausi osuu vuoden pimeimpään aikaan.

Kesysika ei enää ole varsinainen kausilisääntyjä, vaan sen kiimat jatkuvat läpi vuoden. Villisian lisääntymisrytmistä on kuitenkin eräänlaisena jäänteenä loppukesällä ja alkusyksyllä hedelmällisyydessä herkkä kausi, jolloin monet varsinkin ensikoiden ja nuorten emakoiden tiineyksistä päättyvät alkioiden kuolemaan. Tämä johtaa yleiseen porsimisprosentin laskuun. Suomessa tämä lasku on noin 10 %:n luokkaa (O.Peltoniemi, 1998).

Syksyn tiinehtymishäiriöitä kutsutaan syyshedelmättömyydeksi. Pahin ongelma-aika alkaa heinäkuussa ja loppuu marraskuussa.Ongelma tunnetaan maailmanlaajuisesti, mutta ilmiö selvenee, mitä lähemmäksi maapallon napa-alueita mennään.

Syyshedelmättömyystutkimus alkoikin Australiassa jo 1970 - luvulla. Suomessa on 1990-luvun lopulta lähtien tutkittu syyshedelmättömyyteen liittyviä tekijöitä Helsingin yliopistossa Saaren yksikössä Olli Peltoniemen tutkijaryhmässä.

Tavalliset syyshedelmättömyysongelmat

• Porsimis-% laskee. Porsimis-% = montako % siemennyksistä johtaa porsimiseen.
• Uusimis-% nousee
• Ensikoiden sukukypsyysikä nousee
• Emakoilla väli vieroituksesta kiimaan pitenee

Tyypillistä syysaikaan on, että ensikot tiinehtyvät, mutta eivät pysy kantavina. Tavallisin ongelma on siis alkioiden varhaiskuolema. Munasolut hedelmöittyvät munanjohtimessa ja saapuvat kohtuun neljän vuorokauden ikäisinä. 12 - 18 vuorokauden ikäisinä alkiot kiinnittyvät kohdun pintaan. Syyskaudella siis osalla ensikoista alkiot eivät lähde kehittymään normaalisti ja seurauksena on kiiman uusiminen.

Syyshedelmättömyyden hormonaalista taustaa

Kesysika tunnistaa lisääntymisensä kannalta huonon vuodenajan valorytmin perusteella. Aivoissa sijaitseva käpylisäke säätelee sukuhormonien erittymistä pimeässä erittyvän melatoniini-hormonin avulla. Kun pimeä jakso talvella on pisimmillään, melatoniinia erittyy paljon ja sian lisääntymistoiminnat ovat aktiiviset.

Syyshedelmättömyyteen vaikuttavia muita tekijöitä

Syyshedelmättömyysongelma vaihtelee eri vuosien, tilojen, osastojen ja jopa karsinoiden välillä. Tämä johtuu siitä, että vaikka vuodenaika on kaikille sama, tiineyden jatkumiseen vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten:

• ruokinta
• ensikoiden/ emakoiden ryhmäkoko
• kuivikkeiden/ korsirehun käyttö
• karjun läsnäolo
• emakon perinnölliset ominaisuudet
• lämpötila
• jne

Miten voit rajoittaa syyshedelmättömyyttä?

1. Ruokinta
Emakoiden ja ensikoiden ruokintaohjelmat tiineytyksen jälkeen eroavat erityisesti syksyllä, jolloin varsinkin ensikoiden ja nuorten emakoiden porsimisprosentti pyrkii laskemaan. Ensikoiden korkea ruokintataso näyttäisi edistävän tiineyden ylläpitoa ja olevan näin syyshedelmättömyyden hallinnassa toimiva menetelmä. Vanhemmilla emakoilla korkea ruokintataso tiineytyksen jälkeen ei anna samaa hyötyä kuin ensikoilla.
Lue lisää: Emakoiden ruokintaohjelma tiineyskaudella

2. Ryhmät
Jos tilaa ei ole todella runsaasti, pieni ryhmäkoko on edullisempi hedelmällisyyden kannalta. Tiineytysosastolla suositellaan 4 -6 emakon ryhmiä.

3. Korsirehu
Korsirehun syötöllä ja kuivikkeiden käytöllä on hedelmällisyyden kannalta positiivinen vaikutus.

4. Karju
Ensimmäinen karjukontakti tarjotaan ensikolle silloin, kun sen halutaan tulevan ensimmäiseen kiimaan, noin 6,5 - 7 kk ikäisenä. Karju on tehokas kiimakierron laukaisija.

5. Alhainen stressi
Kaikenlainen stressin välttäminen astutuksen jälkeen: esim ei ryhmien yhdistelyä, siirtoja ym.

6. Valo-ohjelmat
Koska syyshedelmättömyyden laukaisee valojakson pituus, on ajateltavissa, että eräänlaisella "keinovuodella" voitaisiin ongelmaa rajoittaa. Parhaita tuloksia on tuonut ohjelma, jossa sekä porsimis- että astutusosastoissa olisi lyhyt päivä (8-10 h) ja joutilasosastossa pitkä päivä (16-17 h). Yön ei tarvitse olla aivan pimeä, kunhan ero hämärän ja valon välillä on riittävän suuri.