Torajyvä on tunnetuimpia viljojen kasvitaudeista. Merkitystä sillä on lähinnä rukiissa ja syysvehnässä. Tautia aiheuttaa Claviceps purpurea -sieni, jonka itiöt leviävät heinäkasvien kukkiin. Torajyvä on sekä ihmiselle että eläimelle myrkyllinen.

Oireet:
Ensimmäinen oire näkyy tartunnan saaneista jyvistä tippuvana tahmeana mesikasteena. Myöhemmin tahmeaa taudinaiheuttajaitiöitä sisältävän nesteen tilalle syntyy kova, pitkänomainen, purppuranmusta rihmastopahka eli torajyvä.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Tauti leviää tehokkaimmin, kun kukinta-aika on pitkä.

Taudin leviäminen:
Torajyvä säilyy kasvukauden yli maan päällä, maassa tai siemenen joukossa. Rukiin kukkiessa maassa olevat torajyvät itävät ja muodostavat itiöemiä, joiden itiöt leviävät tuulen tai hyönteisten avulla avonaisiin kukkiin. Sadepisarat ja hyönteiset levittävät itiöitä edelleen. Kukkaan päästyään itiö kasvattaa rihmastopahkan eli torajyvän.

Havainnointi pellolla:
Torajyvätähkät ovat havaittavissa jo kukinnan aikana kukista tippuvana tahmeana mesikasteena. Selvimmin torajyvät näkyvät, kun terveetkin jyvät ovat jo kehittyneet.

Torjunta:
Terve kylvösiemen on tautientorjunnan perusta. Torajyvää voi torjua myös viljelykierrolla (yksi vuosi ilman vilja- ja heinäkasveja) sekä hävittämällä villiheinät ennen kukintaa.
Torajyvät säilyvät elinvoimaisina maassa vain vuoden. Niiden tartuntakyky heikkenee ja voi hävitä kokonaan, mikäli ne muokataan syvälle maahan.