Olet täällä

Syysvehnänharmaalaikku

Taudilla on merkitystä Suomessa lähinnä syysvehnällä. Sen taloudellinen merkitys on kuitenkin pieni. Tautia aiheuttaa Septoria tritici -sieni.

Oireet:
Vehnänharmaalaikku ilmenee harmahtavina melko laajoina ja selkeärajaisina laikkuina. Laikuissa voi nähdä pieniä mustia pisteitä, jotka ovat taudinaiheuttajasienen kuromapulloja (itiöpesäkkeitä). Tauti saastuttaa etupäässä alalehtiä.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Tauti leviää parhaimmin, kun lämpötila on 15-20 °C ja sää sateinen. Yksipuolinen vehnänviljely, altis lajike ja rehevä kasvusto edistävät taudin etenemistä.

Taudin leviäminen:
Sieni säilyy kasvukaudesta toiseen rihmastona jyvän pinnalla, pellolla kasvijätteessä tai talvehtivassa kasvustossa. Kasvustosta tauti leviää itiöiden avulla ylöspäin sekä naapurikasveihin. Itiöt leviävät vain sadepisaroiden välityksellä tai lehtien hankautuessa toinen toistaan vasten.

Havainnointi pellolla:
Taudin mahdollinen esiintyminen kannattaa tarkastaa syysvehnästä ennen alkukesän rikkakasviruiskutusta. Taudin etenemistä on syytä tarkkailla kasvuston kukintaan saakka, jolloin on viimeinen mahdollisuus kemialliseen torjuntaan.

Torjunta:
Terve kylvösiemen on tautientorjunnan perusta. Myös yksipuolisen vehnänviljelyn välttäminen sekä olkien keruu tai poltto voivat vähentää tautiriskiä. Harmaalaikkua voi torjua myös kemiallisesti. Lyhytkortisilla lajikkeilla tauti leviää herkemmin ja korrenvahvistajan käyttö voi lisätä tartuntaa.

Samankaltaista sisältöä