Olet täällä

Mitä, milloin ja kuinka paljon – nurmentuotannossa tuotantotavoite määrittelee kaiken

Nurmentuotannossa kaikki kasvukauden toimenpiteet perustuvat ennalta määriteltyihin tavoitteisiin: miten paljon satoa halutaan, milloin korjuu tapahtuu ja millaista laatua tarvitaan. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta Suomen oloihin jalostetuilla lajeilla optimointi onnistuu. Lue jalostajan viisi vinkkiä nurmentuotannon tavoitteen asettamiseen!

Laadukas ja taloudellisesti kannattava nurmentuotanto lähtee liikkeelle tavoitteen asettamisesta. Kun tiedetään ruokittavien eläinten määrä suhteessa käytettävissä olevaan peltopinta-alaan, voidaan määritellä tavoitetasot sadolle ja laadulle sekä valita tilalle sopiva korjuustrategia.

Tähän tavoitteeseen sopivien nurmiseosten valinnassa on hyötyä eri nurmikasvilajien ja -lajikkeiden välisten erojen tuntemuksesta. Lue tästä jalostajan viisi vinkkiä nurmentuotannon tavoitteen asettamiseen!

1. Mitä laatua halutaan?

Laadun varmistaminen on nurmentuotannon kulmakivi. Rehun sulavuus vaikuttaa merkittävästi lypsylehmän maitotuotokseen – yhden prosentin eli 10 gramman ero D-arvossa vastaa jopa 0,5 litran maitotuotosta vuorokaudessa. Samoin paranee lihakarjan kasvu: D-arvon nousu yhdellä grammalla rehun kuiva-aineessa parantaa lihanaudan päiväkasvua keskimäärin 2,6 grammaa. Tiettyyn pisteeseen asti sulavuustappiota voidaan kompensoida syöttämällä lehmälle väkirehua – mutta suhde on sellainen, että 10 gramman D-arvoa kompensoimaan tarvitaan 1 kg väkirehua. Laadukkaan lajikkeen valinnan tuottama etu on siis merkittävä.

Toisaalta osa karjasta pärjää heikommallakin laadulla; esimerkiksi ummessa oleville lehmille ja emolehmille tarvitaan kevyempi ja täyttävämpi ruokinta.

2. Millaiset mahdollisuudet on sadon hyödyntämiseen?

Satokauden eri vaiheissa korjatussa sadossa on väistämättä eroja. Ensimmäisen niiton sato on käytännössä aina tuotosvaikutukseltaan arvokkaampaa kuin myöhempien niittojen sato, samoin kuiva-ainesadon määrä on ensimmäisessä sadossa suurin.

Jos tilalla on valmius käyttää ape- tai seosrehua, tai eri niittojen satoja pystytään pitämään muutoin erillään, niiden yhdistäminen antaa mahdollisuuden appeen laadun optimointiin.

Jos seosmahdollisuutta ei ole, rehun sulavuuden tasaisuus pitäisi pystyä varmistamaan muilla toimenpiteillä. Eri niittojen välinen laatuero voi aiheuttaa rehun syönnin muutoksia ja sitä kautta tuotoksen laskua.

3. Kuinka monta niittoa?

Korjuukertojen lukumäärä kannattaa suunnitella keväällä, mutta suunnitelmaa voi joutua vaihtamaan kesken kesän nurmen kasvun perusteella. Maantieteellinen sijainti vaikuttaa toki merkittävästi strategian valintaan. Keski-Suomen tiloilla on eniten valinnan varaa; eteläinen Suomi korjaa pääosin kolmen niiton nurmia, kun taas pohjoisessa kaksi niittoa on usein ainoa vaihtoehto. On myös huomioitava korjuukapasiteetti suhteessa korjattavaan pinta-alaan.

Lähtökohtaisesti kolmen niiton strategialla saadaan korkeampi kuiva-ainesato kuin kahdella. Kolmen niiton strategiassa ensimmäinen ja toinen korjuu voidaan ajoittaa paremmin kuin kahden niiton strategiassa, vaikkakin kolmannen sadossa kuitupitoisuus on väistämättä matala.

Lajien ja lajikkeiden kasvurytmien kautta pystyy optimoimaan korjuukauden rytmitystä.

4. Mitä maalajeja tilalla on?

Jos tilan käytössä olevilla pelloilla on suuria eroja maalajien välillä, voi olla tarpeen tarkentaa seoksia niiden mukaan. Turvemailla ja hikevillä multamailla voi hyvin riittää puhdas timotei. Kuivemmilla mailla kannattaa yleensä lisätä seokseen muitakin lajeja kuten nurminataa tai ruokonataa.

5. Mitä seokseen?

Suurenna kuva klikkaamallaHyvillä lajikevalinnoilla voidaan kasvattaa kokonaissatoa jopa yli tuhannella kuiva-ainekilolla per hehtaari.

Lajikevalinnalla sulavuuteen voidaan vaikuttaa suurimmillaan yli 10 g/kg ka, mikä on merkityksellinen ero ruokinnan suunnittelun kannalta.

Perinteisesti Suomessa on käytetty hyvin timoteivaltaisia nurmiseoksia eikä suotta. Timoteillä on yleisesti hyvin korkea laatu ja se maistuu eläimille. Lajien monipuolisuus tuo varmuutta nurmien viljelyyn, mutta monilajista nurmiseosta suunnitellessa kannattaa tutustua nurmikomponenttien kasvurytmiin, laadun kehittymiseen ja erityisesti komponenttien talvenkestoon.

Jos lajia tai lajiketta ei ole testattu Suomen oloissa tai sillä on heikko talvenkestävyys, on sen laittaminen nurmiseokseen aina riski ja saattaa johtaa täydennyskylvötarpeisiin, mikä puolestaan vähentää tuotannon kannattavuutta.

Nurmiseokseen kannattaa valita kehitysrytmiltään samantyyppisiä lajikkeita, sillä se vaikuttaa niittotaktiikan valintaan. Kovan kehitysrytmin lajikkeiden sato täytyy korjata kolme kertaa, jotta laatu saadaan vakioitua.

 

Kotimaisten nurmien valikoima on laaja

Timotei

  • Varma valinta kaikkeen nurmituotantoon.
  • Aikaisen kehitysrytmin timoteit, kuten siemenkauppaan tulossa olevat DiandraBOR, DorothyBOR, sekä pidempään kaupassa olleet RhoniaBOR ja RubiniaBOR ovat niiden hyvän jälkikasvukyvyn takia kolmen niiton lajikkeita. Ne tuottavat suurta satoa kaikissa niitossa, mutta ne edellyttävät korjuun ajoittamista tarkemmin, jotta sulavuus säilyy hyvänä.
  • Myöhäisen rytmin timoteit, kuten TuureBOR, UulaBOR ja NuuttiBOR sekä siemenkauppaan tulossa oleva HerttaBOR sopivat kolmen niiton lisäksi myös kahden niiton taktiikkaan. Niiden laadun muutokset ovat hitaita, joten ne eivät pahastu, vaikka korjuun kanssa joutuisi vähän odottelemaan. Myöhäisen kasvurytmin timoteit ovat äärimmäisen talvenkestäviä.

Nurminata

  • Soveltuu sekä säilörehu- että laidunkäyttöön. Lisääminen timotein sekaan tuo seokseen lisää laatua ja jälkikasvukykyä.
  • IlmariBOR ja InkeriBOR ovat jo pitkään tuotannossa olleita lajikkeita. Niillä on hyvä talvenkestävyys ja laatu. Nuoremman polven ValtteriBOR on talvenkestävä yleislajike, ja sillä on korkea laatu. KlaaraBOR on erittäin talvenkestävä, hyväsatoinen ja laadukas nurminata.
  • Siemenkauppaan tulossa olevia lajikkeita ovat EevertBOR ja SanttuBOR. Eevertillä on hyvä laatu ja vanhempia nurminatalajikkeita parempi jälkikasvukyky. Santulla korkein kokonaissato nurminadoista ja erittäin hyvä jälkikasvukyky.

Ruokonata

  • Kestää juuristorakenteensa ansiosta hyvin kuivuutta ja on jälkikasvukyvyltään omaa luokkaansa. Valtaa helposti alaa muilta lajeilta, joten sen osuus nurmiseoksesta on hyvä pitää enintään 10-15 prosentissa.
  • Ruokonadan D-arvo laskee helposti varsinkin toisessa niitossa, jos korjuun ajoituksen kanssa ei ole tarkkana. Päätös niiton ajankohdasta kannattaa tehdä ruokonadan ehdoilla.
  • Ruokonadasta on olemassa maailmalla sekä pehmeä- että kovalehtisiä lajiketyyppejä ja kaikkea niiden väliltä. Pehmeälehtisyys ja sulavuus ovat kuitenkin täysin eri ominaisuuksia. Lajike voi olla kovalehtinen, mutta sillä voi olla korkea D-arvo tai lajike voi olla pehmeälehtinen, mutta siitä huolimatta se on sulavuudeltaan alhainen.
  • KarolinaBOR tuottaa korkean sadon ja parempaa laatua kuin muut ruokonadat.

Englanninraiheinä

  • haasteita talvenkestävyyden kanssa. Suomen oloissa RiikkaBOR on ollut talvenkestävin lajike jo 1980-luvulta alkaen.

Nurmipalkokasvit

  • Apilapohjainen nurmi sitoo tehokkaasti hiiltä, sillä se käyttää ilmakehän hiilidioksidia tuottaakseen juurinystyröidensä avulla maaperään ammoniumtyppeä.
  • Puna-apilan talvenkestävyys on kehittynyt jalostuksen avulla huimasti. Siemenkauppaan ensi vuonna tuleva SelmaBOR -lajike säilyy hyvin nurmissa, sillä sen talvituho on vain 6–7 prosenttia. Selman sato on diploidien puna-apiloiden lajikkeiden korkein.

Kommentit

Samankaltaista sisältöä