Olet täällä

Lisää hernettä ja härkäpapua – palkokasvien vuosi on nyt!

Tänä vuonna on vietetty YK:n nimeämää kansainvälistä palkokasvien teemavuotta, jonka tavoitteena on lisätä palkoviljojen käyttöä ruokana ja jakaa tietoa niiden hyvistä puolista. Palkokasvien parhaita ominaisuuksia ovat terveellisyys, kyky sitoa typpeä maaperään sekä niiden korkea valkuaispitoisuus. Rehukäytössä niitä voidaan hyödyntää niin säilö- kuin väkirehuksi sekä täydentämään nurmisäilörehua seosrehussa.

Palkokasveilla on viljaan verrattuna korkeamman hintasuhteensa vuoksi erityisen suuri merkitys pienviljelijöille Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, mutta palkokasvien valikoimasta löytyy sopivaa kasvatettavaa meille Suomeenkin! Lisäämällä kotimaista valkuaisomaivaraisuutta voidaan myös vähentää tuontivalkuaisen tarvetta.

Härkäpavun suosio rehuna kasvaa

Härkäpavun viljelyala pysyi Suomessa pitkään hyvin marginaalisena, kunnes vuonna 2010 pinta-ala nelinkertaistui lähes 10 000 hehtaariin. Tänä vuonna härkäpapua viljeltiin jo yli 16 500 hehtaarilla, mikä on  noin neljänneksen enemmän kuin viime vuonna.

Satokausi oli tällä kertaa härkäpavun osalta hyvin normaali alkukesän kuivuudesta huolimatta, kertoo Borealin jalostaja Pertti Pärssinen.

Sadonkorjuukin sujui ongelmitta ja satotasot olivat hyviä, vaikka toukokuun kuivuuden ja lämmön vuoksi ihan huipputuloksiin ei tänä vuonna päästykään, Pärssinen kertoo.

Alun perin härkäpapu on ollut ihmisten ravintoa, mutta sen suosio rehukäytössä on lisääntynyt. Se on erinomainen valkuaisen lähde ja sopii nautakarjalle sekä väki- että säilörehuna. Yksimahaisilla käyttö on rajoitettua nykyisten härkäpapulajikkeiden sisältämien haitta-aineiden vuoksi. Väkirehuksi käytettävä härkäpapukasvusto puidaan tuleentuneena ja siitä käytetään vain pavut, sen sijaan säilörehuksi päätyvä kasvusto korjataan kokonaan ennen tuleentumista. Härkäpapua voi viljellä myös säilörehuseokseksi yhdessä viljakasvien kanssa.

KontuBOR  on satoisa aikaisen kasvuajan härkäpapulajike ja hyvä vaihtoehto valkuaisrehutuotantoon Etelä-Suomessa. Lajikkeella on korkea valkuaispitoisuus ja vahvan varren ansiosta Kontu-kasvustojen lakoontuminen on harvinaista.

Tällä hetkellä Boreal tekee tiiviisti työtä uusien härkäpapulajikkeiden kehityksessä ja uusia lajikkeita alkaa pian olla odotettavissa markkinoille.

Herne sopii sekä keittoon että rehuksi

Tällä kasvukaudella herneen viljelyala laski hieman viime vuodesta, jolloin tätä perinteikästä valkuaiskasvia oli viljelyssä enemmän kuin vuosikymmeniin. Kokonaisuudessaan hernettä viljeltiin tänä vuonna yhteensä 11 600 hehtaarilla.

Pärssisen mukaan herneellä oli viime vuoteen verrattuna vähemmän märkien olosuhteiden aiheuttamia ongelmia, mutta alueellista vaihtelua on ollut paljon. 

Herneellä oli tänä syksynä jonkin verran haasteellisemmat sadonkorjuuolosuhteet kuin härkäpavulla, mutta satotasot ovat kuitenkin parempia viime vuoteen verrattuna, kertoo Pärssinen.

Hernettä voidaan käyttää sekä eläinten rehuksi että ihmisten elintarvikkeena ja kumpaankin tarkoitukseen on jalostettu omat lajikkeensa. Rehuhernelajikkeet tuottavat runsaasti biomassaa ja ovat hyvin reheväkasvuisia, ruokaherneet puolestaan keskittävät voimiaan enemmän siementen tuotantoon suhteessa muuhun massaansa nähden. Rehuhernettä viljellään joko puhdaskasvustona tai seoksena yhdessä viljan, useimmiten kauran tai vehnän kanssa.

Borealin uusimpien lajikkeiden joukosta löytyy kaksi satoisaa hernevaihtoehtoa; rehukäyttöön sopiva keltasiemeninen JermuBOR ja vihreäsiemeninen ruokana ja rehuna maittava JymyBOR

Tutustu myös palkokasvien teemavuoden virallisiin kotisivuihin

Kommentit

Samankaltaista sisältöä