Kaikki Suomessa viljeltävä sokerijuurikas toimitetaan Säkylän tehtaalle vain parin kuukauden aikana, joten satotason arvioiminen on tärkeää isolta viljelyalueelta tulevien juurikaskuormien logistiikkaa suunniteltaessa.

Satotason arviointi tehdään käsityönä perinteisellä koenostomenetelmällä. Koenostoja tehdään kattavasti 21 tilalla, jotka edustavat oman alueensa keskiarvoa satomäärissä. Tuloksia verrataan viiden vuoden keskiarvoon tilalla ja alueella. (Koko Nordzucker-konsernissa käytettävästä menetelmästä Suomessa on hyödyllisimmäksi koettu tehdä kolmesta nostosta vain viimeisin koenosto alkusyksyllä.)

Laitilassa Veijo Laurilan tilalla tehtiin koenostoja elokuun lopussa.

”Ennen juhannusta lohkolta laskettiin taimimäärä (viideltä riviltä yhteensä 100 metrin matkalta), josta saatiin hehtaarin taimitiheys”, kertoo konsulentti Petri Suvanto Sucros Oy:stä.

Koenostossa juurikkaita nostettiin lohkolta kolmesta rivistä kolmen metrin matkalta: ensin pellon reunasta laskettuna 25. rivin kohdalta, seuraava 50 riviä pidemmältä ja kolmas edelleen 50 riviä keskemmältä lohkoa. (Samassa yhteydessä taimet myös laskettiin jokaisesta koenostorivistä kymmeneltä metriltä.) Käsin nostettujen juurikkaiden määrä merkittiin ylös, juurikkaat listittiin puukolla ja koottiin konsulentin mukana kulkevaan säkkiin.

”Tehtaalla juurikkaat punnitaan ja lasketaan tiedossa olevien rivivälien perusteella taimitiheys. Juurikkaiden keskipainon ja taimitiheyden avulla päästään laskemaan arvioitu hehtaarisato. Liian optimistinen arviossa ei kannata olla, sillä käsin tehtynä saanto on melkeinpä poikkeuksetta suurempi kuin lopullisessa konenostossa.” Juurikkaista analysoidaan myös sokeripitoisuus.

Sato-odotukset keskitasolla

Veijo Laurilan 120 hehtaarin kasvinviljelytilalla kasvaa sokerijuurikkaan lisäksi myös ohraa ja vehnää. ”Tilalla on viljelyksessä juurikasta nyt 11,5 hehtaaria”, Laurila kertoo.

Sokerijuurikkaan viljelyssä oli taukoa yhden sukupolven verran, mutta Veijo Laurila otti juurikkaan jälleen viljelyyn aloittaessaan tilanpidon vuonna 2017.

Toukokuun alkupäivinä kylvetty sokerijuurikas taimettui hyvin ja hyvältä kasvusto näytti myös elokuussa.

”Eiköhän ainakin keskinkertaiseen satotasoon päästä”, viljelijä arvioi.

Samoilla linjoilla on myös Suvanto, jonka mukaan juurikas ei keskikesän helteistä pahemmin kärsinyt, jos ei hyötynytkään. ”Loppukasvukauden sateet ja lämpö sitten vielä määrittävät millaisiin satotasoihin todellisuudessa päästään”, Laurila ja Suvanto summaavat. Murusavisen lohkon äärellä viljelijä toivoo kuitenkin kuivaa nostoaikaa sadonkorjuun onnistumiseksi.