Varovaisuutta ja tervettä järkeä kevään kulotukseen
Talven alta piennarvarsilta paljastunut kuloheinä, puista tippuneet lehdet ja oksat sekä pihakasvustojen leikkuujätteet houkuttelevat keväisiin pihansiivoustalkoisiin. Tässä puuhassa voi tulla tarvetta kuivien roskien polttamiseen ja piennarheinikoiden kulottamiseen.
"Vuosittain kulotus- ja maastopalovahinkoja sattuu noin 3 000 kappaletta, joissa mukana tuhoutuu rakennuksia, irtaimistoa, metsää ja muuta omaisuutta", kertoo riskipäällikkö Juhani Savolainen LähiTapiolasta.
Haja-asutusalueilla risujen poltto on sallittua, mutta taajamissa se on pääosin kiellettyä. Toimintaohjeita saa oman kunnan ympäristöviranomaisilta.
Yleisten metsäpalovaroitusten vallitessa avotulenteko metsiin ja lähiympäristöön on kielletty. Keväisin, ennen uutta kasvillisuutta, varoitetaan metsäpalovaaran sijaan yleisemmin ruohikkopalon vaarasta.
Tulentekijä vastaa seurauksista
Ennen roskien polttoon ja kulottamiseen ryhtymistä on tulentekopaikka, maaston kuivuus, sääolosuhteet, etäisyys rakennuksiin sekä metsän kasvustoihin arvioitava huolellisesti, sillä tulentekijällä on vastuu seurauksista.
Helposti hallittava tulentekopaikka ja avotulen turvallinen 30 metrin etäisyys muuhun ympäröivään, palavaan omaisuuteen, vähentävät merkittävästi palovahinkoja.
Ryhdyttäessä avotulentekoon puuskittaisen tuulen voimakkuus voi kasvaa ja suunta muuttua, jolloin palon hallitseminen käy mahdottomaksi. Alkusammutuskalusto ja apuvoimien nopea saatavuus auttavat mahdollisessa tulen ryöstäytymisessä.
Kulotuksen huolellinen tukahduttaminen ja riittävän pitkä jälkivartiointiaika pienentävät usein paloalueella piilossa kytevien palonalkujen leviämisvaaraa.
"Hakkuutähteiden poltto maastossa ja metsänhoidollinen kulotus vaatii aina metsäammattilaisten ammattitaitoa ja hyväksyttyä suunnitelmaa", kertoo markkinointipäällikkö Jukka Ruoho LähiTapiolasta.
Kommentit