29.04.10

Vasikoiden ihosairauksia

Ulkoloiset Pälvisilsa Karvanlähtö Syylät Ulkoloiset Aiheuttajia: Väive ja nautatäi ovat vasikalla yleisimpiä. Väive on parin millimetrin mittainen, vaaleanruskea loinen, joka käyttää ravinnokseen karvoja ja ihon pintaeritteitä. Sen pää on litteä.

Ulkoloiset

Aiheuttajia: Väive ja nautatäi ovat vasikalla yleisimpiä. Väive on parin millimetrin mittainen, vaaleanruskea loinen, joka käyttää ravinnokseen karvoja ja ihon pintaeritteitä. Sen pää on litteä. Pään muodon perusteella väiveen voi suurennuslasilla erottaa täistä, jolla vertaimevänä on terävät suuosat. Täi on sinertävän ruskea ja hieman kookkaampi kuin väive. Täilajeja on useita.

Häntäkapi ja sikaripunkki (linkki) ovat myös maassamme esiintyviä naudan ulkoloisia, mutta ne vaivaavat yleensä vanhempia nautoja.

Väive Nautatäi

Kuva: Paula Syrjälä

Kuva: Paula Syrjälä

Altistavia tekijöitä: Suuri eläintiheys, kostea ja lämmin navettaympäristö. Tartunta on yleensä voimakkaimmillaan kevättalvella.

Yleisyys: Yleisiä. Vuonna 2000 tehdyssä selvityksessä (A-Tuottajat Oy, Turvallinen Kumppani -hanke) väiveitä todettiin lähes 80%:lla tutkituista nautatiloista, täitä 22%:lla.

Oireet: Runsaana esiintyessään täit ja väiveet aiheuttavat kutinaa, levottomuutta, karvanlähtöä ja hankaamista. Kutiseva vasikka voi myös nuolla itseään, jolloin mahoihin saattaa kertyä tukoksia aiheuttavia karvapalloja. Täitartunta voi aiheuttaa myös anemiaa.

Diagnoosi: Molemmat loiset löytää parhaiten kaulan ja selän alueelta karvanjuuresta. Loiset on helpompi havaita, jos irrotettuja karvoja ja tiheään kampaan tarttunutta materiaalia tarkastellaan valkoisen paperin päällä, tarvittaessa suurennuslasin avulla.

Hoito: Ulkoloislääkitys. Karvojen ajelu tehostaa hoidon vaikutusta.

Ennaltaehkäisy: Vasikkaryhmiä perustettaessa annetaan heti tulon jälkeen tai nupoutuksen yhteydessä ulkoloislääkitys. Vasikkatilan perusteellinen puhdistus ja pesu vasikkaerien välillä. Hyvä ilmanvaihto, jolla estetään navetan liiallinen kosteus.

Pälvisilsa

Aiheuttaja: Trichophyton verrucosum -ihosieni. Pälvisilsa voi tarttua myös ihmiseen.

Altistavia tekijöitä: Kontrolloimaton eläinkauppa ja eläinten uudelleen ryhmittely. Suuri eläintiheys. Vastustuskyvyn aleneminen olosuhteiden tai muiden sairauksien johdosta.

Yleisyys: Arvioitu nykyisin esiintyvän Suomessa noin parilla sadalla nautatilalla.

Oireet: Taudin itämisaika on pitkä, yleensä 3-6 viikkoa. Oireet alkavat usein silmien ympäriltä tai muualta pään alueelta, jolloin muodostuu tarkkarajaisia, pyöreähköjä, muutaman senttimetrin läpimittaisia karvattomia läiskiä. Läiskän keskustassa iho on paksuuntunut ja väriltään harmaa. Yleensä muutokset eivät ole kutiavia, ellei mukana ole toissijainen bakteeritulehdus.

Diagnoosi: Muutokset ovat pälvisilsalle tyypillisiä. Sieniviljely on mahdollinen, mutta harvoin tarpeellinen. Tarttuvuus eläimestä toiseen tukee diagnoosia.

Hoito: Oireilevien eläinten pesut pälvisilsasieneen tehoavalla aineella. Saneerattaessa pälvisilsa tilalta tehdään saneeraussuunnitelma, joka käsittää eläinten suunnitelmalliset rokotukset ja pesut ja navettaympäristön puhdistukset, pesut ja desinfektiot.

Ennaltaehkäisy: Rokotukset. Ostoeläinten lähtötilojen pälvisilsatilanteen selvitys. Ostoeläinten kuuden viikon karanteeni ja pesu pälvisilsaan tehoavalla aineella.

Välitys- tai siitoseläimiä ei pidä myydä pälvisilsatilalta, ennen kuin vähintään puoli vuotta on kulunut rokotusten aloittamisesta ja vähintään kuukausi oireiden häviämisestä.

Navetan perusteellinen puhdistus, pesu ja desinfektio kesäaikaan. Eläinten hoidossa käytettävien välineiden pesu ja desinfektio. ETT:n ohjeiden noudattaminen eläinkaupassa.

Eriasteisia pälvisilsatartuntoja. Huomaa muutokset varsinkin silmien ympärillä.

Karvanlähtö

Aiheuttajia: Huono kuivitus, erityisesti märkä purukuivike. Ripuli. Muut ruuansulatushäiriöt, esimerkiksi märekourun toimintahäiriö. Juomarehujen sisältämien rasvojen härskiintyminen. Sankojuotto juomalla, jossa rasva ei ole kunnolla sekoittunut. Ulkoloiset. Vitamiinien ja hivenaineiden puutokset.

Altistavia tekijöitä: Muut sairaudet ja vasikan huonokuntoisuus.

Oireet: Karvanlähdön sijainti antaa viitteitä aiheuttajasta. Reisien ulkopinnalla ja mahan alla karvanlähtö johtuu usein huonosta kuivituksesta. Erityisesti märkä purukuivike ja ihon pintaan tarttunut uloste ärsyttävät ihoa. Karvanlähtö turvan ympäriltä viittaa sankojuottoon ja huonosti sekoittuneeseen, kylmään juomarehuun, jossa rasva on juoman pinnalla. Selän alueella epätasainen karvanlähtö voi olla ulkoloisten aiheuttamaa, samoin hankaamisen seurauksena syntyneet karvattomat alueet. Muutoin sairaalla ja huonokuntoisella vasikalla karvapeite voi olla ohut, kuiva ja kiilloton.

Diagnoosi: Syiden selvittelyssä kannattaa ensin selvittää yleisimpien syiden mahdollisuus, eli puutteet kuivituksessa, ruokinnassa ja ulkoloisten esiintyminen.

Hoito: Hyvästä kuivituksesta huolehtiminen. Vitamiinien ja hivenaineiden saannin varmistaminen esimerkiksi käyttämällä kaupallisia, vasikoille maittavia täysrehuja. Tuttijuottoon siirtyminen. Joskus juomarehun vaihto toiseen tuotemerkkiin tai täysmaitoon auttaa. Tarvittaessa ulkoloislääkitys. Katso myös pälvisilsa.

Ennaltaehkäisy: Vasikan olosuhteiden ja ruokinnan optimointi. Ripulin diagnoosin selvittely. Ulkoloishäätö.

Syylät

Aiheuttaja: Naudan papillomavirus.

Altistavia tekijöitä: Ei tunneta.

Oireet: Erikokoisia ja -muotoisia, yleensä tummia uudismuodostumia voi ilmestyä eri puolille ihoa. Joskus voivat kasvaa jopa nyrkin kokoisiksi. Pinnan rikkoutuessa voivat vuotaa verta tai tulehtua.

Hoito: Isot tai sellaiset syylät, joista on eläimelle haittaa, on syytä antaa eläinlääkärin poistaa. Tavallisesti syylät häviävät muutamien kuukausien kuluessa itsestään. Syyliä vastaan voidaan myös teettää rokote, tarkoituksena tehostaa eläimen oman vastustuskyvyn syntymistä.

Ennaltaehkäisy: Rokotus on mahdollinen.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja