Olet täällä

Vasikoiden ruuansulatuskanavan sairauksia

Pötsihäiriöt

Aiheuttaja: Vasikan pötsihäiriön syynä voi olla maitojuoman joutuminen pötsiin (märekourun toimintahäiriö), pötsin happamoituminen, pötsin pilaantuminen tai täyttyminen. Oireet vaihtelevat sairauden syyn mukaan.

Altistavia tekijöitä:  Äkillinen ruokinnan muutos, vasikan kehitysvaiheelle sopimaton tai  pilaantunut rehu, liian voimakas väkirehu- tai valkuaisruokinta, muut vasikan yleiskuntoa heikentävät sairaudet.

Yleisyys: Pötsihäiriöt ovat vasikoilla yleisiä. Ruokintaperäiset häiriöt ovat syynä noin 60%:iin vasikoiden ripuleista.

Oireita: Märekourun toimintahäiriölle  tyypillisiä oireita ovat oksentelu, puhaltuminen, savenvärinen, tahnamainen uloste ja heikko kasvu. Pötsin happamoituminen ja pötsin pilaantuminen aiheuttavat toistuvaa puhaltumista ja ripulia. Pötsin täyttyminen, jossa pötsiin kertyy kiinteää sulamatonta korsirehua, aiheuttaa myös heikkoa kasvua ja puhaltumista.

Diagnoosi: Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden ja ruokinnan esitietojen perusteella. Eläinlääkäri voi tehdä tarvittaessa tarkemman kliinisen tutkimuksen.

Hoito: Märekourun toimintahäiriön takana voi olla muu vasikan kuntoa heikentävä sairaus, kuten ripuli tai keuhkotulehdus. Perussairauden hoito on tärkeää. Märekourun toimintaa voidaan edistää antamalla juoma tutista pieninä määrinä useita kertoja päivässä. Joskus sormien imettäminen ennen juottoa voi auttaa. Hankalissa tapauksissa juotto lopetetaan heti, kun vasikka selviää kuivalla rehulla.

 Pötsin happamoitumisen johtuessa liiallisesta väkirehun saannista ruokinta korjataan. Samoin toimitaan, kun pötsin pilaantuminen johtuu liiallisesta valkuaisen määrästä tai rehujen pilaantumisesta. Äkillisissä puhaltumistapauksissa vasikalle voi juottaa öljyä ja eläin nostetaan pystyyn  etupää koholle. Kaasua voidaan poistaa pötsistä letkun avulla suun kautta.

Pötsin täyttymistä karkearehulla voidaan hoitaa vähentämällä karkearehun osuutta ruokinnassa. Pötsinesteen anto ja pellavansiemen- ja kauralima voivat olla avuksi.

Ennaltaehkäisy: Huolellinen, normienmukainen ruokinta ja hyvälaatuiset rehut.

Juoksutusmahan tulehdus ja mahahaavat

Aiheuttaja: Syytä ei tarkkaan tunneta, mutta sellaiseksi on epäilty liian karkeaa korsirehua, huonosti sulanutta rehua ja karvoja, pötsistä kulkeutuneita bakteereja ja pötsihäiriöitä.

Altistavia tekijöitä: Erilaisten stressiä aiheuttavien tekijöiden on epäilty altistavan vasikkaa juoksutusmahan tulehdukselle ja mahahaavoille.

Yleisyys: Juoksutusmahan limakalvon pinnalliset vauriot ovat todennäköisesti yleisempiä kuin arvataan. Suurin osa niistä kuitenkin paranee ilman näkyviä oireita.

Oireita: Huonosyöntisyys ja huono kasvu, kipu mahan alueella, kuumeilu, ripuli, joskus verinen uloste ja vatsakalvontulehdus.

Diagnoosi: Vaikea erityisoireiden puuttuessa. Hyvin tumma uloste ja vasikan anemia voivat olla merkkejä vuotavasta mahahaavasta.

Hoito:  Mahdolliset ruokintavirheet korjataan ja pötsihäiriöt hoidetaan.

Ennaltaehkäisy: Erilaisten stressitekijöiden välttäminen, hienokortinen heinä, hyvälaatuiset rehut. Vettä, heinää ja vasikalle sopivaa väkirehua annetaan viimeistään toiselta elinviikolta lähtien, jolloin pötsi alkaa kehittyä ja siten vähentää juoksutusmahaan kohdistuvaa rasitusta. 

Suolistotulehdus ja ripuli

Aiheuttajia: Tartunnallisia aiheuttajia ovat virukset (rota- ja coronavirus), bakteerit (Salmonella,  E. coli F5) ja loiset (juoksutusmaha- ja suolistoloiset, kokkidit, kryptosopridit). Ruokinnallisia ripulin aiheuttajia ovat juottovirheet ja sopimaton tai pilaantunut rehu, erilaiset pötsi- ja juoksutusmahahäiriöt.

Altistavia tekijöitä:  Puutteellinen ternimaidon saanti, olosuhdetekijät (kylmyys, huono kuivitus ja hygienia), ahtaus.

Yleisyys: Suolistotulehdus on yleisimpiä pikkuvasikan sairauksia.

Oireita: Ripuli, joka voi joskus olla veristä. Pitkittyneessä tai vaikeassa ripulissa elimistön kuivumista ja happamoitumista ja lihasten surkastumista, joskus lämmönnousua.

Diagnoosi: Tartunnallisia aiheuttajia voidaan tutkia ulostenäytteestä tai kuolleesta eläimestä. (EELAssa on ripulitutkimuspaketteja useamman taudinaiheuttajan varalta).

Tarkistetaan mahdollisten ruokintavirheiden olemassaolo (esim. juoman  väkevyys ja laatu, äkilliset ruokinnanmuutokset, juoman, veden ja muiden rehujen hygienia).

Hoito: Neste- ja suolatasapainon säilyttäminen voidaan parhaiten tehdä kaupallisilla elektrolyyttiliuoksilla (esim. Profylyt), joita annetaan runsaasti juottokertojen välillä. Pikkuvasikkaa ei pidä paastottaa, vaan jatkaa maidon juottoa tai maitojuoman sijaan  tarjota piimää tai muuten hapatettua juomaa. Verisen ripulin syynä voi olla kokkidioosi, jonka hoitoon käytetään eläinlääkärin määräämää sulfa- tai toltratsuriilivalmistetta. Hyvä huolenpito ja mukava makuupaikka ovat tärkeä osa toipumista.

Ennaltaehkäisy:  Tartunnallista ripulia ehkäistään hyvällä hygienialla, joka koskee sekä eläimen ympäristöä, rehuja että ruokinta-astioita. Ternimaidon käytöllä (esim. noin puoli litraa päivässä) osana vasikan juomaa voidaan parantaa suolen paikallista vastustuskykyä. Tartunnalliseen ripuliin sairastunut vasikka kannattaa eristää muista vasikoista, koska se erittää suuria määriä tartunnan aiheuttajia. Ruokinnallisen ripulin ehkäisyssä käytetään yleisesti hyväksyttyjä juotto- ja ruokintamenetelmiä ja juomarehuja ja huolehditaan hyvästä hygieniasta.

Suolen kiertymä ja suolitukokset

Aiheuttaja: Suolen kiertyminen tapahtuu yleensä ohutsuolen osassa tai koko suoliston kiertymisenä. Syitä ei tunneta. Suolitukos voi syntyä esimerkiksi suolen tuppeutumisena, jolloin osa suolesta tunkeutuu itsensä sisään tai juoksutusmahan portin tukoksena, jonka voi aiheuttaa heinän ja karvojen muodostama tuppo.

Altistavia tekijöitä: On epäilty, että lisääntyneet suolen supistukset tai suolen nopea täyttyminen ja kaasunmuodostus voisivat altistaa tuppeumalle ja suoliston asennon muutoksille. Nopea ruokinnan muutos ja pikkuvasikalla sokeripitoinen rehu voivat aiheuttaa lisääntynyttä kaasun muodostusta suolessa. Juoksutusmahan portin tukokset voivat johtua karvojen nuolemisesta esimerkiksi ulkoloisten aiheuttaman kutinan seurauksena ja huonosti sulaneesta karkeasta korsirehusta.

Yleisyys: Harvinainen.

Oireita: Vatsaontelon alueella oleva voimistuva kipu. Eläin voi potkia mahansa alle, nousta ja käydä makuulle pienin väliajoin ja näyttää tuskaiselta. Usein vasikka löydetään kuolleena ilman aiemmin havaittuja oireita.

Hoito: Yleensä hoitoa ei ehditä antaa. Nopea leikkaus voisi ehkä joskus pelastaa vasikan.

Ennaltaehkäisy: Vältetään nopeita ruokinnan muutoksia. Sokeria (sakkaroosia) sisältävien rehujen välttäminen. Ripulitapausten ennaltaehkäisy.

Samankaltaista sisältöä