Olet täällä

Vilomix lehmien ruokintaohjeet

Korkeatuottoisten lehmien tuotoskauden haastavin vaihe on poikiminen. Onnistuneelle poikimiselle luodaan pohja ummessaoloajan tasapainoisella ruokinnalla. Korkeantuotannon vaiheessa on tuotoksen ohella tärkeä huolehtia lehmän terveyden tilasta ja kuntoluokasta. Keski- ja loppulypsykaudella erikoisrehuilla saadut tuotosvasteet eivät ole korkeita, joten tässä kohtaa huomio tulee keskittää lypsättäviin perusrehuihin ja lihomisen estämiseen. Tältä sivulta löydät vinkkejä lehmän ruokintaan eri tuotosvaiheissa ja ongelmatilanteissa, kuten hedelmällisyys- ja pötsihäiriössä.

 

 

Tue poikivaa lehmää kaikilla mahdollisilla tavoilla

Poikinut lehmä kohtaa kaksi erityyppistä metabolista haastetta

1. Poikimisen jälkeen moninkertaistuu kalsiumin tarve:

                      -> Riski poikimahalvaukselle

                      -> Riski piilevään kalsiumvajeeseen

  • Lisäävät altistumista muille sairauksille
  • Laskevat maitotuotosta
  • Heikentävät sorkkaterveyttä

Poikimahalvauksen/kalsiumvajeen esto on myös tehokkaimmillaan, kun se aloitetaan jo hieman ennen poikimista tai viimeistään heti poikimisen jälkeen. Kalsiumin saantia kannattaa turvata ainakin yhdellä Vilomixin kalsiumvalmisteilla useamman kerran poikineilla lehmillä. Kalsiumvaje lamauttaa koko lihaksistoa, pötsin toiminnan mukaan lukien. Usein poikimisen yhteydessä havaitaan myös magnesiumin vajetta ja halvausta hoidetaan magnesium- ja kalsiumvalmisteilla. Ennaltaehkäisy on kuitenkin aina ensiarvoista, sillä sairastuminen lisää aina muiden sairauksien riskiä. Erityisesti utare on herkkä korkean tuotannon alkaessa.

 

2. Poikimisen jälkeen moninkertaistuu energian tarve:  

->Veren sokeripitoisuus laskee

-> Riski ketoosille ja piilevälle subkliiniselle ketoosille kasvaa

-> Riski maksan rasvoittumiselle kasvaa

 

Verensokeripitoisuuden laskeminen vähentää tuotosta ja pidemmällä aikavälillä myös syöntiä. Tyypillisesti lehmät ovat poikimisen jälkeen 12 viikkoa negatiivisessa energiataseessa eli käyttävät voimakkaasti ravintoaineiden lähteenään kudosrasvoja ja proteiineja. Matala verensokeri taso ja negatiivinen energiatase heikentävät lehmän kiimaan tuloa sekä mahdollista tiinehtymistä. Lehmän elimistö ei ole valmis uuteen tiineyteen ennen kuin elimistö on palautunut positiiviseen energiataseeseen.

Kaavio lehmän maitotuotoksen ja energiataseen kehittyminen poikimisen jälkeen.

Energia lisä kannatta poikimisesta tiinehtymiseen

Koko alkulypsykauden ajaksi aina tiinehtymiseen asti on suositeltavaa käyttää verensokeripitoisuutta nostavia energialisä korkeatuottoisille lehmille. Vilomixin Hivetona-leike ja Hivetona-liuos soveltuvat monipuoliseksi ja maittavaksi energialisäksi alkulypsykaudelle. Ne sisältävät myös maksan toimintaa tukevaa koliinia. Vaikeissa ketoositilanteissa voidaan Hivetona-tuotteiden lisäksi tarjota vahvoja propyleeniglykolipohjaisia liuoksia kuten Naproxia tai Propyleeni 80 -liuosta.

Poikimapäivänä aineenvaihdullisten haasteiden ohella lehmä tarvitsee voimia palautua fyysisesti raskaasta ponnistuksesta. Poikimapäivänä tuleekin huolehtia lehmän nesteiden saannista. Vilomixin FinnEnergy-tuote on suunniteltu palauttamaan lehmä nopeasti poikimisesta: se sisältää mm. nopeasti liukenevaa energiaa sekä elektrolyyttejä.

 

Hyvä hedelmällisyys on monen tekijän summa

Lehmien kestävyyttä utareterveyden ohella eniten heikentää heikko tiinehtyminen. Lehmien hedelmällisyyteen vaikuttaa moni asia, kuten valoisuus, ravintoaineiden saanti, energiatasapaino ja navettaympäristö. Ruokinnallisesti tärkeintä on kuitenkin varmistaa tiineytettävien eläinten kuntoluokka ja riittävä energian saanti. Toiseksi riittävällä hivenaineiden saannilla (seleeni, kupari, mangaani, jodi ja sinkki) varmistetaan, ettei hedelmällisyys heikkene hivenaineiden alhaisen saannin takia. Muista rehuaineista mm. betakaroteenillä ja A-vitamiinilla on tutkimusten mukaan vaikutusta nautojen hedelmällisyyteen. Kiimanni -erikoisrehu on suunniteltu tukemaan heikosti tiinehtyvien lehmien hedelmällisyyttä. Sen käyttö tulee aloittaa poikimisen jälkeen ja jatkaa aina tiinehtymiseen saakka.

 

E-vitamiini - solujen suoja

E-vitamiini vaikuttaa välillisesti hedelmällisyyteen suojaten jakaantuvia soluja ja varmistaen niiden normaalin kehittymisen. E-vitamiinin tarve nousee aina eläimen stressitilanteissa. E-vitamiinille parhaat vasteet nähdäänkin tautipaineessa sekä ruokinnan muutostilanteissa.

Vilomixillä on markkinoiden laajin E-vitamiinivalikoima. Lypsylehmillä E-vitamiinien tarve on suurimmillaan korkeantuotannon vaiheessa sekä ummessaolokaudelle. Nautojen seosruokintaan soveltuu parhaiten jauheinen E-seleeni TMR plex ja automaattiruokintaan monipuolinen E-seleeni 7000 plex.

 

Tasapainoista kivennäisruokintaa läpi lypsykauden

Lehmien ruokinnassa säilörehu ratkaisee pitkälti kannattavuuden. Kivennäisen osuus ruokintakustannuksista on pieni. Kivennäisruokinnan epätasapaino näkyy viiveellä, mutta pitkään jatkuessa puutostilojen korjaaminen on usein kallista. Esimerkiksi niukka kalsiumruokinta voidaan huomata sorkkavaurioiden syiden taustalta kuukausin päästä akuutista kalsiumvajeesta.

Pääkivennäisistä naudoille tärkeimmät ovat kalsium, natrium ja magnesium. Magnesiumin puutosta esiintyy edelleen säännöllisesti laitumelle siirryttäessä, kun nuori ruoho heikentää magnesiumin normaalia imeytymistä. Magnesiumvajetta voi esiintyä myös sisäruokintakaudella säilörehun kaliumpitoisuuden ollessa korkea. Kaikki Melica-kivennäiset sisältävät runsaasti magnesiumia ja natriumia. Vilomixin valikoimassa on myös vahvoja magnesiumlisiä, kuten Magneprox-liuos, ongelmatilanteisiin.

Kivennäisten laatuja vertailtaessa pääkivennäisten ohella tärkeää on huomioida tasapainoinen hivenainesisältö. Hivenaineet toimivat elimistössä entsyymien säätelyssä ja siten ovat aineenvaihdunnan normaalitoiminnan edellytys. Naudalle elintärkeitä hivenaineita ovat sinkki, mangaani, jodi, kupari ja seleeni. Raudan lähteitä naudanrehuissa sen sijaan on yleensä liiaksi.

Kotoisten rehujen laadun tarkka tunteminen auttaa valitsemaan niin oikean valkuaisrehun kuin kivennäisenkin. Kivennäisen valinnassa ratkaisevaa on toki myös muiden täydennysrehujen käyttö. Täysrehu- ja puolitiivisteruokintaan soveltuvat usein perus Melica lypsylehmien kivennäiset, kuten Melica Ape Mira ja Nurmi Mira. Tiivisteruokinnassa ja väkirehujen määrän ollessa pieni vahvat kivennäiset, kuten Mahti Mira ja Ape Mira Premium, turvaavat tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saannin varmemmin. Kivennäisten maittavuuden ollessa ongelma suosittelemme rakeisia Melica-kivennäisiä. Esimerkiksi nirsojen hiehojen optimaaliseen kivennäisruokintaan soveltuu rakeinen Melica Kasvu Lempi.

Valmenna lehmä oikein ummessaoloaikana

Ummessaoloajan ruokinnassa tärkeintä on varmistaa oikea kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien saanti. Karkearehun osalta umpilehmille sopivat parhaiten heikosti sulavat nurmirehut sekä nurmi-olkiseokset. Vapaa karkearehu säilyttää pötsin tilavuuden ja siten syöntikyvyn suurena tulevaa korkeaa tuotostasoa varten.  Umpilehmät hyötyvät myös pienestä valkuaislisästä, kuten Melica Melassoidusta Rypsistä.

Ummessaoloaikana kalsiumaineen vaihdunta (kalsiumin irroitus luustosta) käynnistetään laskemalla lehmien ruokinnan kalsiumtaso riittävän matalaksi.  Magnesiumin saantia sen sijaan tulee lisätä poikimahalvausriskin alentamiseksi. Liiaksi ei tulisi myöskään tinkiä ummessaolevien natriumin saannista ja pienestä fosforilisästä on etua kalsiumaineenvaihdunnalle. Hivenaineista tiineelle lehmälle tärkeitä ovat jo vasikankin kannalta sinkki, jodi ja seleeni. Ne siirtyvät tehokkaasti istukan kautta tulevan vasikan elinvoimaisuuden tueksi.

Vitamiineistä tärkeimmät umpilehmälle ovat E- ja D-vitamiini. Ne tukevat sikiön tervettä kasvua. Vahvana antioksidanttina E-vitamiinilla suojellaan myös itse lehmän solujen hyvää kuntoa.

Vilomixin valikoimassa vapaaseen umpilehmien kivennäisruokintaan sopii parhaiten Vilolix Umpi- nuolukivi. Käsi- ja automaattiruokintaan soveltuu umpilehmille Vital Cow Dry, joka sisältää pötsin toimintaa tehostavaa elävää hiivaa.  

 

Torju pötsihäiriöt

Lehmän ruuansulatuksen keskiö on pötsi. Lypsylehmillä yleisin ruoansulatukseen liittyvä vaiva on pötsin liiallinen happamuus tai muu pötsihäiriö (ripuli, puhaltuminen). Pötsin happamoitumista voidaan ehkäistä lisäämällä lehmien rehuun päivittäin elävää hiivaa (Vilomixin tuotteissa Saccharomyces Cerevisiae CNCM-1077). Elävä hiiva vähentää pötsissä olevan hapen määrää. Tämä luo suotuisat olosuhteet pötsimikrobeille. Pötsissä elävä hiiva tarjoaa kasvutekijöitä eliaminohappoja ja B-vitamiineja maitohappoa kuluttaville mikrobeille, kuten Megasphaera elsdenii ja Selenomonas ruminantium. Kun maitohappoa kuluttavien mikrobien määrä pötsissä kasvaa, laskee pötsin maitohappopitoisuus. Tämä vaikuttaa nostavasti pötsin pH-arvoon ja pötsissä tapahtuvat väkirehuruokinnan aiheuttamat pH:n vaihtelut vähenevät. Tasainen pötsin pH on edellytys hyvinvoivalle mikrobistolle ja tehokkaalle karkearehun hyväksikäytölle. Tehokas karkearehun käyttö näkyy parempana tuotoksena. Tutkimuksissa elävä hiiva on lisännyt tuotosta 1,3-2,4 litraa/lehmä/päivä. Elävää hiivaa tiiviissä paketissa sisältää mm. luomuhyväksytty SC Gold TMR –tuote.

Pahimmillaan pötsin happamoituminen on tappavaa, mutta vakava merkki on myös märepalojen pudottelu. Useimmiten lehmillä havaitaan vain lievää pötsin happamoitumista, joka on seurausta esimerkiksi korkeasta tärkkelyksen määrästä ruokinnassa. Lievä pötsin happamoituminen näkyy heikkona tuotoksena, alentuneena märehtimisenä sekä vähäisenä karkearehun käyttönä. Näihin oireisiin elävä hiiva tehoaa ylensä hyvin. Voimakkaisiin happamoitumistilanteisiin tehokkain ensi apu on elävän hiivan lisäksi kuivaheinä tai olki. Tällöin etua on myös pötsin pH-pastasta.

 

Ripulitilanteet johtuvat lehmillä useimmiten valkuais- tai sokeriyliruokinnasta. Säilörehun korkea sokeripitoisuus on aina riski pötsin normaalille toiminnalle. Ripulin taustalla voi löytyä myös pilaantunut säilörehuerä. Tälläisissa tilanteissa pötsiä voidaan tasapainottaa myös Biorumin-erikoisrehulla. Biorumin lieventää myös sokerista johtuvaa pötsin happamoitumista.