Tänä vuonna on juhlittu Borealin 20-vuotista taivalta ja kotimaisen kasvinjalostuksen 110-vuotista historiaa. Vuoden päätapahtuma avoimet ovet sekä juhlaseminaari ovat nyt takana. Oli suuri ilo jakaa päivä vierailijoiden ja yhteistyökumppanien kanssa. Erityisen ilahduttavaa oli huomata, että niin moni luottaa kotimaiseen kasvinjalostukseen ja näkee sen suuresti tarpeelliseksi nyt ja tulevaisuudessa. Nähdään, että omavaraisuus ja huoltovarmuus lähtevät paikallisiin oloihin sopeutuneista lajikkeista.

110 vuotta on suomalainen kasvinjalostus tehnyt töitä sen eteen, että maahamme on etelästä pohjoiseen tarjolla kullekin alueelle sopivia peltokasvilajikkeita. Tämän kesän säät kylmine alkukesineen, heinäkuun helteineen ja nyt puintikauden alun runsaine sateineen muistuttavat, että kasvinjalostajan haasteet sen kuin vain kasvavat. Pitäisi melkein kyetä jalostamaan sääolojen mukaan kauko-ohjattavia lajikkeita, jotta sato saadaan varmasti ja hyvälaatuisen pois pellolta. Toistaiseksi satopotentiaaliltaan hyvien lajikkeiden kasvua voidaan varmistaa oikeilla viljelytoimilla. Jarruja tai kiihdyttimiä sään mukaan ei ole saatavilla. Mikä sitten avuksi, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät?

Kasvinjalostajan lääkkeet koostuvat viljelyvarmuuden osatekijöistä: Jalostetaan aikaisuudeltaan erilaisia lajikkeita, parannetaan korrenlujuutta, lisätään kasvitautien ja tuholaisten kestävyyttä sekä lajikkeiden sopeutumista tuottamaan satoa eri viljely-ympäristöissä. Tavoitteena on siis kaiken kaikkiaan ”robustit” lajikkeet. Suomalaisessa jalostusaineistossa on onneksi pitkän jalostushistorian ansiosta perintötekijät, joita on hyvä yhdistellä uusiksi entistä paremmiksi, ”vankkarakenteisemmiksi” lajikkeiksi. Tarvittaessa mausteita haetaan hieman kaukaisemmistakin läheteistä. Oman laajan ja monta vuotta kestävän testauksen avulla varmistetaan, että jalostustyömme tulos on toivotunlainen ja lajikkeet soveltuvat meillä viljeltäväksi.

Suomalaisen kasvinjalostuksen juhlavuotena esille on noussut myös se, että vaikka päätehtävämme on tuottaa lajikkeita paikallisiin tarpeisiin, niin meillä on hienot mahdollisuudet menestyä myös maamme ulkopuolella. Kansainväliset kumppanimme hakevat nyt ennen näkemättömällä tavalla meidän pohjoisia lajikkeita omiin muuttuviin tarpeisiinsa. Aikaiset ja entistä satoisammat lajikkeet, joita jalostajamme suomalaisille viljelijöille kiinnostavat muuallakin viljelyvarmuutensa ja viljelykierron monipuolistamiseen tuomien mahdollisuuksiensa vuoksi.

Tästä on hyvä jatkaa tulevaisuutta kohti. Viesti on selvä. Viljelyvarmuutta tarvitaan niin meillä kuin muuallakin.