Viljat ovat laarissa. Sadon määrä ei päätä huimannut, mutta onpahan ainakin katon alla. Internetissä surffaillin taas kerran viljan hintoja ja täytyy todeta, että kova on nousuvauhti ollut viime viikkoina. Varsinkin vehnän hinta on elänyt ripeästi eurooppalaisten hintojen perässä. Kauran hinta taas näyttäisi seuraavan vähän enemmän viiveellä maailmanmarkkinaa. Pitäisikö jo myydä osa sadosta?

Ensimmäisiä uutisia puintirintamalta on alkanut kuulua eri puolelta Suomea. Ennätyshelle ja useita alueita koetellut viikkojen kuivuus ovat kantaneet veronsa. Satotasot ovat kevätviljoilla olleet keskimääräistä alhaisempia ja hehtolitrapainot selvästi tavallista matalampia. Jatkokaan ei lupaa hyvää, sillä kasvustot ovat monin paikoin hyvin epätasaisia. Kevään sateet ja märkyys tekivät maista ilmattomia ja lykkäsivät kylvöjä monella tilalla kesäkuulle.

Pellervon taloustutkimuksen PTT:n kesän markkinakatsauksessa Suomen lannoitemarkkinoista povataan ainakin tulevan lannoitevuoden alussa aika hiljaisia. Vilja-ala pienenee alhaalla olevien hintojen ja kevään sateiden seurauksena. Kun vielä rehuviljaa on varastoissa vuoden kulutusta vastaava määrä, jopa viljelemätön kesanto on vielä toukokuussa muuttunut monelle viljelijälle houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Lannoitteita saattaakin jäädä tiloilla varastoon aikaisempaa enemmän.

Aikanaan suomalaisia liikemiehiä käskettiin välttää poliittisesti arkoja aiheita ulkomaalaisten kanssa keskustellessa. Uskonnosta, politiikasta jne. ei saanut puhua. Jalkapallo oli aiheena hyvä, samoin kuulemma sää. Niin muuttuu maailma. Voiko poliittisempaa keskustelunaihetta nykyään enää olla kuin säätila? Eikä varmaan yleisempääkään ainakaan lehdistössä. Tämän päivän lehdet ovat hyvä esimerkki asiasta:

Parin viime vuoden aikana raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat ovat heilahdelleet rajusti. Tiivistäen syy on ollut tietenkin voimakas nousukausi ja sen kääntyminen pankkikriisin kautta maailmanlaajuiseksi talouskriisiksi viimeistään syksyllä 2008. Talouskriisi romahdutti raaka-aineiden hinnat. Samaan aikaan raaka-aineiden hintojen kanssa myös maataloustuotteiden hinnat lähtivät laskuun.

Kuusen juurikääpä, eli kansankielellä maannousemasieni leviää uhkaavaa vauhtia Etelä-Suomesta pohjoista kohti. Metsänomistajan kannalta kyseessä on vakava uhka, sillä tauti romahduttaa tukkileimikon arvon. Kohteesta riippuen lahoa on aina vähän, mutta pahimmillaan sitä voi olla kymmeniä prosentteja hakkuussa korjattavan puun määrästä.

Viljamarkkinoiden apea tunnelma saa isännät ja emännät mietteliäiksi. Mitä kylvää ensi keväänä?

Tiloilla on hyvän sadon ansiosta runsaasti viljaa varastoituna, mutta alhaiset hinnat eivät houkuta myymään muuta kuin on pakko. Viljan hintojen ei Suomessa myöskään ennusteta lähikuukausina merkittävästi nousevan nykyisestä. Interventio asettaa hintatason tälle syksylle.

Ensi kuun alusta elintarvikkeiden arvonlisäverokanta laskee 17 prosentista 12 prosenttiin. Tästä johtuen maatilojen myydessä kyseisen verokannan tuotteita kuten esimerkiksi viljaa, rapsahtaa tileille 5 prosenttiyksikköä vähemmän rahaa.

Vaikka arvonlisävero ei oikeasti ole 'omaa' rahaa, on se kuitenkin korotta maatilan kassassa käytettävissä. Alv-laskelmahan tehdään verotuksen yhteydessä useimmilla tiloilla vain vuosittain. Tästä johtuen maatilan kassavirta heikkenee alv-muutoksen myötä oleellisesti, mikä tulee ottaa huomioon talouden suunnittelussa.

Ensi lokakuussa ruoan arvonlisävero laskee 5 %-yksikköä 17 prosentista 12 prosenttiin. Äkkiseltään ajateltuna tämän pitäisi olla hyvä uutinen sekä kuluttajille että suomalaiselle elintarvikeketjulle. Mutta onko se sitä? Siirtyykö veronalennus suoraan elintarvikkeiden hintoihin, vai valuuko se eri toimijoiden taskuihin.

Päivittäistavarakauppa on luvannut siirtää veronalennuksen suoraan hintoihinsa lokakuussa. Tätä operaatiota seurataan tarkasti, joten on hyvin todennäköistä, että niin myös käy. Mutta eri asia on, mitä tapahtuu elintarvikkeiden hinnoille ennen lokakuuta.

Kotimaiset asiantuntijat kiistelevät ollaanko taloudessa parhaillaan taantumassa vai lamassa. Käytettävästä termistä riippumatta miinusmerkkiset ennusteet tämän ja ensi vuoden talouskehitykselle ovat murheellista luettavaa.

Ennusteet ovat jatkuvasti heikentyneet ja nyt näyttää, ettei pohjakosketusta ole vieläkään koettu. Ja kun pohjakosketus aikanaan saavutetaan, tuhannen taalan kysymys on talouden tuleva kehitys.