Kansainvälinen maatalousekonomistien konferenssi (ICAE) keräsi elokuun alussa yhteen yli 1250 osallistujaa yli 80 maasta. Kuusi päivää kestänyt konferenssi piti sisällään 420 suullista esitystä, 200 posteriesitystä, 98 symposiumia, 15 paneelikeskustelua ja 7 plenum-luentoa. Konferenssi järjestettiin kauniissa ja auringonpaahteisessa Milanossa, jonka 1400-luvulla alkujaan rakennettu ja italialaisen arkkitehtuurin taidonnäytteeksi luonnehdittu yliopistorakennus antoi konferenssille näyttävät puitteet.

Kolmen vuoden välein järjestettävän konferenssin teemana oli tänä vuonna ”Maatalous yhdistyneessä maailmassa”. Teemalla haluttiin tuoda esiin informaatioteknologian kehityksen laajat vaikutukset maataloustuotannon, -markkinoiden sekä koko ruokaketjun toimivuuteen ja hallintaan. Teeman alla käsiteltiin muun muassa seuraavia aiheita, joihin tiedonsaantimahdollisuuksien ja viestinnän paraneminen on merkittävästi vaikuttanut: maatalouden ja energiamarkkinoiden väliset yhteydet, maatalouden ja muun maankäytön väliset yhteydet, ilmastonmuutoksen ja maatalouden väliset yhteydet, kilpailu niukkenevista vesivaroista maatalouden ja muiden alojen kesken, kytkökset maatalouden ja muiden toimialojen välillä erityisesti urbanisoituvissa kehitysmaissa, maatalous- ja kauppapolitiikan suuntaukset voimakkaasti vaihtelevien hintojen oloissa, kansainväliset investoinnit maatalouteen sekä tieteen ja teknologisen kehityksen yhteydet maatalouden tuottavuuteen.

Konferenssissa korostettiin informaatioteknologian keskeistä roolia globalisaation etenemisessä. Teeman puitteissa haluttiin myös keskustella, miksi jotkut ihmiset, yritykset, toimialat ja valtiot hyötyvät informaatioteknologiasta enemmän kuin jotkin toiset. Taustalla on ajatus siitä, että IT-vallankumouksen ja sen synnyttämän globalisaation seurausten ymmärtäminen on aikamme suurimpia haasteita myös maatalousekonomisteille sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa.

Suomen maa- ja elintarviketalouden näkökulmasta sekä omista tutkimusintressistäni lähtien kiinnostavaa oli kuulla erityisesti eurooppalaisten elintarvikemarkkinoiden toimivuuteen liittyvistä tutkimuksista. Yleisesti näissä tutkimuksissa tarkasteltiin sitä, missä määrin ja miksi elintarvikemarkkinat eivät EU:ssa toimi tehokkaasti. Myös hinnan välittymistä joko vertikaalisesti elintarvikeketjun sisällä tai horisontaalisesti alueiden välillä tarkasteltiin eri tuotemarkkinoiden sekä eri maiden osalta. Selityksiä haettiin lisäksi maatalousmarkkinoilla nähdyille voimakkaille hintaheilahteluille.

Venäjän elintarviketuonnilleen vuosi sitten kohdistamat pakotteet saivat konferenssissa oman huomionsa. Erityisesti käsiteltiin kysymyksiä siitä, kuka pakotteista hyötyy ja kuka häviää sekä millaisia vaikutuksia pakotteilla on ollut venäläisille kuluttajille.

Ruuantuotanto globalisoituu yhä voimakkaammin tarjoten sekä haasteita että mahdollisuuksia ruokaturvalle. Ruokaturvan näkökulma tuotiin esiin neljän ulottuvuuden kautta (saatavuus, saavutettavuus, hyödynnettävyys ja vakaus). Näihin neljään ulottuvuuteen vaikuttaa useat eri tekijät: paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten markkinoiden toimivuus, ruuan turvallisuus ja laatustandardit, politiikka- ja markkinakannustimet sekä koko elintarvikeketjun toiminta. Jokaiseen tekijään liittyy erilaisia kansallisia piirteitä ja intressejä, jotka näkyivät konferenssissa käydyissä ruokaturvakeskusteluissa.

Laajaa huomiota sai osakseen myös maatalous- ja kauppapolitiikan kehityssuunnat. Maataloustuotteiden kaupan vapautumiseen liittyy maiden välillä edelleen suuria näkemyseroja, jotka heijastuvat kansallisiin maatalous- ja kauppapoliittisiin päätöksiin. Globalisaation edetessä ja markkinoiden integroituessa yksittäisilläkin kansallisilla politiikkapäätöksillä on vaikutusta maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden kehittymiseen.