Ympäristösitoumus velvoittaa siihen sitoutuneet tilat ottamaan viljavuusnäytteen vähintään viiden vuoden välein. Yksi näyte voi edustaa korkeintaan 5 hehtaarin kokoista peruslohkoa, joten usein lohkolta otetaan vain yksi näyte. Lohkolla voi kuitenkin olla sisäistä vaihtelua, joka yhden maanäytteen taakse jäätyään voi vääristää lannoitus- ja kalkitustarvetta.

Pelto on harvoin tasalaatuinen

Maalajin ja multavuuden määritys on viljavuustutkimuksen perusta. Viljavuusluokituksessa pH:n ja miltei kaikkien ravinteiden analyysitulokset peilataan maalajia ja multavuutta vasten.

Lohkolta tulisikin ottaa edustava näyte, jossa lohkon yleisestä maalajista poikkeavat kohdat jätetään huomiotta. Jos taas pellon maalaji muuttuu selvästi lohkon sisällä, kannattaa lohkolta ottaa useampi viljavuusnäyte. Tällöin peruslohkon eri osia voidaan viljellä toisistaan eroavina kasvulohkoina, joiden lannoituksen ja kalkituksen suunnittelun pohjana on todenmukainen viljavuusanalyysi.

Viljavuusnäytetilausta tehdessäsi voit antaa maanäytteelle sijainnin kuvauksen varsinaisen lohkonumeron lisäksi, kuten esimerkiksi Kotipelto etelä ja Kotipelto pohjoinen.

Oikea kalkitus ja lannoitus oikealle näytteelle

Samalla lohkolla voi esiintyä useampaa maalajia, ja esimerkiksi rinnelohkon maalaji ja multavuus voi muuttua siirryttäessä lohkon yläosasta sen alaosaan.

Jos peltoa kalkitaan yhden sekoitetun maanäytteen pohjalta, on vaarana ylikalkitus rinnepellon yläosassa karkeammalla, vähämultaisella maalla. Korkean pH:n alueilla esimerkiksi hivenravinteiden saatavuus maasta voi heiketä. Vaihtelevan lohkon kalkitus keskiarvonäyttellä voi aiheuttaa myös alikalkitusta hienoimmilla ja multavammilla lohkon alueilla. Tällöin maan happamuus voi haitata kasvin ravinteiden saantia.

Lohkon sisäinen vaihtelu vaikuttaa myös lannoituksen määrään: epäedustavasti otettu näyte voi vääristää lannoitustarvetta, jolloin sato jää alhaisemmaksi ravinneköyhemmillä alueilla ja eloperäisempää ainesta sisältävien alueiden kasvustot voivat mennä helpommin lakoon. Tällöin lohkon keskiarvon mukaan suunniteltu lannoitus voi alentaa lohkolta saatavaa satoa.