Hengitystietulehdus

Aiheuttaja:

Monisyysairaus, jonka synnyssä on merkitystä sekä varsinaisilla taudinaiheuttajilla että olosuhteilla. Tartunnallisia aiheuttajia virukset (mm. RS-virus, coronavirus, parainfluenssa 3-virus, adenovirukset, BVD-virus), mykoplasmat, bakteerit (mm. Pasteurella, Mannheimia, Arcanobacterium, Haemophilus, Streptococcus, Fusobacterium) sekä homesienet ja loiset (keuhkomato).

Altistavia tekijöitä:

Puutteet olosuhteissa (mm. huono ilmanvaihto, vetoisuus, kylmyys, lämpötilan vaihtelut, makuualustan kosteus, ahtaus), muut stressitekijät ja sairaudet (mm. kuljetus, eri-ikäisten eläinten yhdistely, puutteet ruokinnassa, ripuli).

Yleisyys:

Erilaiset hengitystietulehdukset ovat yleisiä, varsinkin talvisaikaan jatkuvatäyttöisissä kasvattamoissa. Keuhkomatotartunta on harvinainen ja edellyttää laiduntamista.

Oireita:

Yskä, kuume (yli 39.5°C), tihentynyt hengitys, silmä- ja sierainvuoto, joka aluksi on yleensä kirkasta ja voi myöhemmin muuttua märkäiseksi. Erityisesti RS-virus voi aiheuttaa vaikeutunutta hengitystä, jolloin eläin hengittää kaula pitkänä ja suu avoimena. Joskus äkkikuolemia.

Sierainvuoto	Vaikeutunut hengitys	Keuhkohuuhtelu näytteenotto

Diagnoosi:

Perustuu käytännössä oireisiin. Aiheuttajamikrobien määrittämiseksi voidaan tarvittaessa tehdä tarkempia tutkimuksia veri- ja keuhkohuuhtelunäytteistä sekä raadonavauksessa keuhkoista. Keuhkomadon toukat voidaan todeta ulostenäytteestä tai raadonavauksessa otetusta keuhkonäytteestä.

Hoito:

Hoidon aloittaminen riippuu oireiden voimakkuudesta ja eläimen yleiskunnosta. Yleensä antibioottihoito kannattaa aloittaa, jos lämpöä on yli 39.5°C, hengitys voimakkaasti tihentynyt tai eläimen yleiskunto on heikentynyt. Hoidon viivästyminen voi aiheuttaa kroonisen pesäkkeisen keuhkotulehduksen, johon lääkitys tepsii huonosti. Lisäksi käytetään tulehduskipulääkkeitä, jotka vaimentavat tulehdusreaktiota ja helpottavat vasikan oloa.

Lääkehoito ei yksin riitä, vaan olosuhteissa olevat puutteet korjataan.

Ennaltaehkäisy:

Siirtyminen kasvatuksessa kertatäyttöisiin osastoihin. Talvisaikaan vasikkakasvattamoissa ja lämpimissä ritilänavetoissa käytetään lisälämmitystä. Ilmanvaihto ja lämmitys säädetään eläinten tarpeita vastaavaksi. Kunnollisesta kuivituksesta huolehditaan.

Sairastuneiden riittävän aikainen hoito ehkäisee tartunnan leviämistä.