Västankvarnin peltopäivillä Inkoossa 9. heinäkuuta puhuttiin paljon kasvustoista, miten viljat ovat selvinneet viileästä ja sateisesta säästä?

Liiasta märkyydestä on kärsinyt etenkin ohra, jonka juuret ovat suhteellisen matalalla ja siksi ne kärsivät hapen puutteesta veden vaivaamassa maassa. Syväjuurisemmat viljat ovat kestäneet vedentuloa paremmin.

Mitä ohjeeksi kellastuneille ohrille? Joku kertoi saaneensa kasvustoihin eloa pienellä typpilisällä, toinen kertoi puolestaan saaneensa hyviä tuloksia hivenlehtilannoituksesta. Toisilla ohra tokeni itsestään. Hyvä niin. Monet tosin kertoivat myös luopuneensa satotoiveista, koska kasvusto on heikko ja mitään ei ole tehtävissä.

Pohdittiin myös porukassa sitä, miten estää moinen kato. Koville sateille emme kukaan voi mitään, mutta on myös asioita, joihin voimme vaikuttaa.

Maan rakenne on avainasemassa. Hyvärakenteinen maa vetää veden paremmin kuin tiivistynyt. Tänä kesänä tiivistyneet alueet erottaakin selvästi pelloilla. Keltaiset kasvustot ovat merkkinä tiivistyneestä maasta esimerkiksi päisteissä. Painanteissa kova vesisade on tosin saattanut liettää pintakerrokset, vaikka maa syvemmältä olisin parempikuntoista.

Vastaus maan kuntoon löytyy pinnan alta. Ne viljelijät, jotka kertoivat huolehtivansa ojien kunnosta säännöllisesti, kertoivat myös saavansa kohtuullisia satoja vuodesta toiseen – sateisinakin kasvukausina.

Kun maan rakenne on kunnossa, kasvit kasvavat siinä hyvin ja juuret kasvavat syvälle, mikä edelleen on hyväksi maan rakenteelle.

Merkitystä on myös maan viljavuudella. Tasapainoinen lannoitus pitää huolta maan kasvukyvystä – siitä, että kasvit kehittävät terveen juuriston ja tuottavat hyvän sadon. Silloin maahan jää sadonkorjuun jälkeen juurten ja olkisadon myötä orgaanista ainesta, mikä on hyvää kasvualustaa maan pieneliöille. Ne hoitavat maan mururakennetta ja pitävät yllä tervettä maata.