Gramma-aineita kestävä vesiheinä on monilla pelloilla iso ongelma. Matalakasvuisena lajina se ei välttämättä näy kauas mutta puimurin ohjaamosta sen erottaa, jos sitä lohkolla esiintyy. Ja erityisesti, jos kasvusto on lakoutunut, sitä ei voi olla huomaamatta.

Vuosikausia jatkuneen yksipuolisen gramma-aineiden käytön jälkeen näin käy. Ja vaikka moni lisääkin sekaan pienen määrän MCPA:ta , ei siitä ole tähän ongelmaan apua.

Berner järjesti kesällä Somerolla peltopäivän, jossa tähän ongelmaan ensi kertaa paneuduttiin tosissaan. Koekentällä testattiin lähes kaikkia markkinoilla olevia valmisteita yksinään sekä myös yhteiskäytössä sellaisten aineiden kanssa, joilla vesiheinään saadaan tehoa.

Erot olivat valtavat. Pelkkien gramma-aineiden (Ratio 50 SX, Express 50 SX, Tooler ja Logran) teho oli lähes nolla. Myöskään yleisesti käytössä oleva seos Logran/Oxitril ei tehonnut kestävään vesiheinään.

Hyviksi ratkaisuksi tässä todettiin joko Ariane S yksinään annoksella 2 l/ha tai Starane XL ja Starane 180 sekä Primus yksinään tai seoksena gramma-aineen kanssa tehosi kestävään vesiheinään .

Näihin tuloksiin palataan tulevan talven aikana vielä monesti.

Ensi kesän aineita valittaessa tämä kannattaakin pitää mielessä.

VALVATTI JA OHDAKE VAIN LISÄÄNTYY

Miksi joillakin pelloilla ei valvattia ja ohdaketta saada kuriin? Vai eikö sitä haluta kuriin?

Laji on mestari leviämään niin juurenpalojen kuin siementenkin mukana. Lohkojen reunoilla olevat suojakaistat toimivat niiden reservaatteina. Miksei kukaan ole muuten vielä(kään) kiinnittänyt mitään huomiota näiden suojakaistojen hoitoon? Kaistoille alkujaan kylvetty heinä on jo kauan sitten jäänyt rikkojen ja pusikoiden alle.

Vahvajuurisena ja isokokoisena kasvina ne vievät paljon ravinteita viljelykasvilta. Puimuri ei pysty erottamaan niiden nuppuja vaan ne päätyvät kuivurille asti ja lisäävät kuivauskustannuksia. Näin kalliin öljyn aikana sen huomaa

Oikealla ainevalikoimalla nämä ongelmarikkakasvit saadaan hyvin hallintaan. Esim. Ariane S ja Mustang Forte tehoaa hyvin. Ja kun käsittely uusitaan parina vuonna saadaan homma hallintaan. Toki muillakin aineilla saadaan tehoa kunhan käyttömäärät ovat riittävät tai tehdään oikeita tankkiseoksia.

Juolavehnä on myös monilla pelloilla paha ongelma. Viljapellolta sen paras torjuntahetki on ennen viljan puintia. Silloin juolavehnän lehdet ovat nätisti kasvuston päällä ja lehtipinta-alaa on runsaasti. Kaikki rehuohran tai -kauran ostajat eivät kuitenkaan suostu ostamaan näin käsiteltyä viljaa, vaikka glyfosaattien käyttöohje sen sallii. Leipäviljalle tai mallasohralle käsittelyä ei Suomessa saa tehdä, vaikka monissa muissa unionin jäsenvaltioissa näin tehdäänkin.

Meillä glyfosaatin pääasiallinen käyttöaika on aina ollut viljan puinnin jälkeen sängeltä. Silloinkin voi onnistua kunhan puinnin jälkeen malttaa odottaa niin kauan, että juolavehnässä on vähintään 3-4 vihreää lehteä. Ja lisäksi täytyy huolehtia, että viljan oljet on joko kerätty pois tai vähintäänkin levitetty tasaisesti, jotta olkikasat eivät peitä juolavehnää.

Tässä vaiheessa syksyä ( kirjoitan tätä 14.9.2012), kun puinnit ovat monella vielä pahasti kesken, voi todeta puitujen koeruutujen osalta , että tautitorjunta oli tänä kesänä erittäin kannattava toimenpide. Reilusti yli 1000 kilon sadonlisäykset kattoivat kevyesti kustannukset ja sijoitus myös tuotti hyvin. Kilojen lisäksi myös laatu saatiin paremmaksi. Tautitorjunta on myös ympäristöteko, koska sillä varmistetaan kasville keväällä annettujen ravinteiden kotiutus ja vähennetään ravinnepäästöjä.

Kevätöljykasvien viljely on vaikeutunut kirppojen ja rapsikuoriaisten takia. Pyretroideja kestävät hyönteiset ovat tehneet viljelyn hankalaksi. Vaihtoehtoisia aineita pyretroidien tilalle on jo olemassa ja ensi kesäksi niitä saadaan lisää. Toivottavasti niiden avulla viljely hieman helpottuu ja viljelyaloissa päästään 100 000 hehtaariin.

Syysrapsin viljelyala tulee myös huimasti lisääntymään ja onnistuessaan sillä hätyytellään jo aikaisten ohrien satotasoja. Tämän kasvin viljelyä on jo testattu monena vuonna peltomittakaavassa. Uudet puolikääpiöivät hybridilajikkeet ovat osoittautuneet yllättävän viljelyvarmoiksi jopa Pohjanmaan korkeuksilla. Kylvö pitäisi kuitenkin tehdä elokuun alussa ja tänä vuonna moni jätti syysrapsin kylvämättä, kun edellinen kasvusto oli vielä puimatta. Ongelmatonta sen viljely ei suinkaan ole mutta perusasiat siitä jo tiedetään. Etanat ovat monilla pelloilla aiheuttaneet pahoja tuhoja syyskylvöille. Siihenkin ongelman on kuitenkin ensi vuodelle näköpiirissä uusia keinoja.

Kylvökelejä odotellessa

Asmo Saarinen