Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista maailmassa. Sitä viljellään kaikissa maanosissa, ja se on yksi tärkeimmistä ravinnonlähteistämme. Peruna tuottaa vaatimattomissakin oloissa moneen muuhun kasviin nähden suuren ja ravintoarvoltaan erinomaisen sadon. Peruna on yksi tehokkaimmista typen hyväksikäyttäjistä, ja se viihtyy erittäin hyvin myös viileissä olosuhteissa. Perunan kasvun kannalta optimilämpötila on 15–22 astetta.

Suomessa perunaa viljellään ruokaperunaksi, varhais-, ruokateollisuus – sekä tärkkelystuotantoon. Myös siemenperunatuotantoa on Suomessa, eniten Pohjois-Pohjanmaalla. Viljely on keskittynyt tuotantosuunnittain alueellisesti. Päätuotantoalueet Suomessa ovat länsirannikolla, mutta perunaa viljellään ammattimaisesti koko maassa.

Ravinteiden merkitys perunalla

Typpi

Riittävä typen saanti on perunasadon muodostumisessa välttämätöntä. Typen kokonaistarve on perunalla 60–160 kg/ha. Lannoitetypen käyttömäärä on kuitenkin käytännössä kokonaistarvetta pienempi. Ruokaperunalla noin 50–80 kg/ha, koska maaperästä mobilisoituu mikrobitoiminnan vaikutuksesta orgaanisen aineksen sisältämää typpeä. Perunan typentarve tulee esimerkiksi viljoja myöhemmin, joten peruna hyödyntää maasta vapautuvan typen.

Liiallinen typpilannoitus viivästyttää tuleentumista heikentäen ruokaperunan laatua ja varastoitavuutta, alentaa kuiva-aine- ja tärkkelyspitoisuutta, heikentää makua, lisää vetisyyttä sekä raaka- ja keittotummumista, sekä huonontaa käsittely- ja varastointikestävyyttä.

Fosfori

Perunamaat ovat usein hieman keskimääräistä happamampia, jolloin maassa oleva fosforin käyttökelpoisuus on huono. Myös lannoitefosforin hyötysuhde riippuu maan happamuudesta, ja happamissa olosuhteissa hyötysuhde on huonompi kuin pH arvoilla 6-7.

Fosforia tarvitaan varsinkin alussa, jolloin fosfori lisää juurien ja rönsyjen määrää, ja varmistaa taimettumisen ja mukulamuodostuksen välisen kehityksen. Erityisesti kylmissä olosuhteissa fosforin sijoittaminen lähelle siementä parantaa fosforin ottoa. Fosfori parantaa tärkkelyspitoisuutta ja nostaa mukulalukua.

Kalium

Kaliumin kokonaislannoitustarve on ruokaperunalla 100–250 kg/ha. Kalium tehostaa kasvin vedenottoa ja osaltaan helpottaa perunan selviämistä kuivissa ja kuumissa olosuhteissa. Parempi vedenotto näkyy myös usein mukuloiden kuiva-ainepitoisuuden alenemisena ja mukulakoon kasvuna.

Kaliumilla on ensiarvoisen tärkeä vaikutus perunan sisäiseen laatuun, ja kaliumin voidaankin sanoa parantavan elintarvikeperunassa useita laatuominaisuuksia. Kaliumilla on keskeinen rooli tärkkelyksen muodostumisessa, ja riittävä kalilannoitus vähentää kuoritun perunan raakatummumista sekä keiton jälkeistä tummumista, sekä vaikuttaa alentavasti perunan jauhoisuuteen ja rikkikiehumiseen, paistotummumiseen, mustelmoitumiseen.

Kaliumin ylilannoitusta tulee kuitenkin välttää, koska kalium liian suurina pitoisuuksina estää kasvin magnesiumin ja kalsiumin ottoa.

Lue lisää: ravinteiden merkitys kasvissa, ravinnepuutosoireiden määrittäminen, hivenlannoitus.