Pellonpiennarpäivä tarjosi visioita tulevaisuuden sokerijuurikkaan viljelyyn
Ilmasto- ja ympäristönäkökulma näkyi 17. kesäkuuta järjestetyssä SjT:n pellonpiennarpäivässä Paimiossa.
Kukkaiskaistat tuholaisten houkuttelijoina
Tutkija Marja Palomäki kertoi toista vuotta käynnissä olevasta tutkimuksesta, jossa kukkais- ja houkutuskasvikaistojen avulla pyritään houkuttelemaan torjuntaeliöitä hyökkäämään juurikkaiden sijasta houkutuskasvien kimppuun. Kukkaiskaistat tarjoavat myös tuholaisten luontaisille vihollisille hyvän lisääntymis- ja elinympäristön. Houkutuskasveina on kokeiltu muun muassa virnaa, hunajakukkaa, härkäpapua, pinaattia, tattaria ja rypsiä.
Hankkeessa selvitetään myös biologisten torjunta-aineiden tehoa sokerijuurikkaita vaivaaviin tuholaisiin. Tutkimuksessa on mukana sekä perinteisiä torjunta-aineita, että erilaisia luonnosta peräisin olevia koeluvan saaneita biologisia aineita aina kahvinporoista kuminaan. Tutkimus on käynnissä toista kesää ja tällä hetkellä näyttää siltä, että paras torjuntavaikutus on saavutettu Karate-ruiskutuksella ja mekaanisella kasvuston päälle levitettävällä ja porkkananviljelyksestäkin tutulla tuholaisverkolla.
Tuholaisverkko näyttää tutkimustulosten perusteella suojaavan juurikastaimia tehokkaasti tuholaisilta. Taimet näyttävät muutenkin hyötyneen verkosta, sillä sen alla kasvaneet taimet olivat selvästi ilman suojaa kasvaneita taimia suurempia.
Erilaisia tuholaistorjunnan vaikutuksia tutkittaessa kasvukausien erilaisuus tuo omat haasteensa tulosten tulkintaan. Viime kesänä tuholaispaine oli todella kova ja tänä kesänä puolestaan juurikkaiden taimet näyttävät hyviltä ja tuholaispaine on ollut alhainen.
Erilaisia tuholaistorjunnan vaikutuksia tutkittaessa kasvukausien erilaisuus tuo omat haasteensa tulosten tulkintaan. Viime kesänä tuholaispaine oli todella kova ja tänä kesänä puolestaan juurikkaiden taimet näyttävät hyviltä ja tuholaispaine on ollut alhainen.
Sokerijuurikas sitoo hiiltä pitkälle syksyyn
Tutkija Susanna Muurinen kertoi sokerijuurikkaan hiilensidontaan liittyvästä tutkimuksesta. Hiiltä sitoutuu sekä naatti- että juurikassatoon. Muurisen mukaan naattien avulla maahan saadaan sidottua aika isojakin määriä hiiltä.
”Vaikka juurikkaat korjataankin pelloilta pois, on juurillakin vaikutus hiilensidontaan. Hehtaaria kohden peltoon jää satotappiona keskimäärin 2 tonnia juuria ja hiusjuuristoa peltoon hiiltä sitomaan”, Muurinen kertoo.
Sokerijuurikas onkin hänen mukaansa yksi potentiaalinen hiilensitojakasvi, jonka etuna on pitkään syksylle jatkuva kasvu.
”Hiilensidontaa mitataan kuvassa olevien kammioiden avulla. Umpikammiolla mitataan, paljonko ilmaan vapautuu maasta hiilidioksidia ja läpinäkyvän kammion avulla puolestaan mitataan, kuinka paljon juurikastaimi sitoo hiiltä ilmasta”, tutkija Susanna Muurinen esittelee tutkimuslaitteiden toimintaa.
Kipsinlevitysalue laajenee
Päivän aikana kuultiin myös kahdesta maaperän kasvukuntoon ja ympäristön suojeluun kytkeytyvästä hankkeesta. Mikko Jaakkola Varsinais-Suomen Ely:stä kertoi tänä vuonna koko rannikon alueelle laajentuneesta Kipsi-hankkeesta. Hanke on osoittautunut merkittäväksi erityisesti vesiensuojelun kannalta. Alustavien tietojen perusteella kipsin avulla saadaan vähennettyä fosforin ja kiintoaineen kuormaa jopa 50 prosentilla. Lisäksi kipsin lannoitusvaikutus voi olla merkittävä. Kipsin levitykseen soveltuvien alueiden karttoja voi tarkastella hankkeen kotisivuilta. Haku tähän hankkeeseen on auki 30.6 saakka.
Sami Talola puolestaan kertoi tämän vuoden huhtikuussa alkaneesta pienryhmävetoisesta Hiilipeltohankkeesta.
”Ilmoittautuminen on tällä hetkellä käynnissä ja hankesisältöön voi vaikuttaa omalla aktiivisuudella”, Talola kannusti
Lue myös toinen Paimion pellonpiennarpäivän uutinen.
Kommentit