Mitä tai ketä peltojen viljavuuden köyhtyminen haittaa? Kysymys on tänä päivänä hyvin ajankohtainen koska ympäristötuen ravinnerajoja ollaan taas sorvaamassa. Näkökulmia on lukuisia. Minä tyydyn tässä tarkastelemaan asiaa lähinnä maan viljavuuden ja kasvien kannalta.

Peltomme ovat luonnostaan karuja fosforin suhteen ja fosfori rajoittikin aikanaan merkittävästi satojen kehitystä. Siihen aikaan maatalouden ensisijainen tarkoitus oli ruuan tuotanto - aika ajoin tuntuu, että tämä perustarkoitus unohtuu. Ongelman ratkaisemiseksi peltojemme viljavuutta päätettiin nostaa fosforilannoituksella. Fosforitilan muutos oli nopein 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa.

Ympäristötietoisuuden kasvaessa huomattiin, että vesistöön huuhtoutuu enemmän fosforia kun maan fosforitila on korkea. Niinpä fosforilannoitussuosituksia alettiin pienentää rajusti ja peltojen fosforipitoisuudet lähtivät laskuun 1990-luvulla.

Miten tästä eteenpäin?

Kasvintuotannon kannalta maan fosforitilaa ei kannata köyhdyttää liikaa. Maan fosforitila kun vaikuttaa oleellisesti sadon määrään, joten matalasta fosforiluokasta on selvästi haittaa.

Viljoilla, öljykasveilla ja nurmella maan tavoitteellinen fosforin viljavuusluokka näyttää useiden tutkimusten ja tutkijoiden mukaan olevan tyydyttävä. Siinä yhtyvät parhaiten sekä kasvintuotannon, että ympäristön näkökohdat. Viljavuusluokan ylläpitäminen kohtuullisilla fosforilannoitusmäärillä on hyvä sijoitus. Asiasta lisää seuraavassa Leipä Leveämmäksi lehden numerossa 4/2012.

Kasveille maan korkeasta fosforipitoisuudesta ei ole haittaa. Ne kasvavat korkeissa fosforiluokissa iloisesti jopa ilman fosforilannoitusta, kunhan huolehditaan muutoin tasapainoisesta lannoituksesta. Ympäristösyistä korkeimpia fosforiluokkia kannattaa kuitenkin madaltaa. Tämä onkin huomioitu jo nykyisen ympäristötuen rajoissa, kun korkeimmissa viljavuusluokissa ei saa käyttää fosforilannoitteita.

Ympäristön huomioimiseen meillä on kuitenkin parempiakin keinoja kuin peltojen köyhdyttäminen. Hyvät sadot hyödyntävät parhaiten käytettävissä olevat ravinteet. Tavoitteisiin pääsyä edesauttavat maan hyvä rakenne, toimiva ojitus, kasvipeitteisyys, suojakaistat, muokkaustavat, viljelykierrot, kipsin ja kalkin lisääminen peltoon, sopivien kasvilajien ja -lajikkeiden viljely, asianmukainen kasvinsuojelu ja satotasoon suhteutettu lannoitus.

Pellot köyhtyy – kyllä haittaa !