Haavan uusi tuleminen alkoi vajaat kymmenen vuotta sitten. Hybridihaavikoiden kasvamista päätehakkuuseen pitää odottaa vain toiset kymmenen vuotta. Haapakuitupuun tuleva hinta tulee riippumaan ilmeisesti tuontihaavan hintakehityksestä.

M-Realin Kirkniemen paperitehdas alkoi 1990-luvun lopulla valmistaa korkealaatuista paperia hiotusta haavasta. Tehdas on toiminut tuontihaavan varassa, ja kotimaisen haavan kasvatuksen lisäämiseksi Metsäliitto solmi alkuvaiheessa kasvatussopimuksia. Sopimukset takasivat haavalle kuusikuitupuun hintakehitykseen sidotun hinnan.
Metsäalalla haapa sai aikaan pienen mediakohun. Hybridihaavalla nähtiin olevan mahdollisuuksia etelän plantaasimetsien eukalyptuksen ja akaasian haastajaksi. Metsätalous toivottikin haavan tervetulleeksi talouspuiden joukkoon.
Viime aikoina haavasta on puhuttu vähemmän, eikä Metsäliittokaan enää tee kasvatussopimuksia. Mutta puu ei ole mihinkään kadonnut, päinvastoin. Haavikot kasvavat hyvää vauhtia ja se, mihin aikaisemmin tarvittiin julkisuutta, hoituu nyt itsestään. Hyväkasvuiset haavikot ovat parhaita mainoksia.
Alussa haavan kasvatus on edelleenkin. Hybridihaavikoiden varttumista päätehakkuuseen pitää odotella vielä kymmenisen vuotta. Odotusaikana teollisuus ostaa haapaa ulkomailta ja käyttää kotimaista, sekapuuna saatavaa luonnonhaapaa.

Onnistuessaan
kannattavin valinta
"Ensimmäiset hybridihaavikot istutettiin yksityismaille vuonna 1998. Nyt alkaa olla jo näyttöä ja kokemusta hyvästä ja pahasta," Metsämannut Oy:n metsänhoitoesimies Matti Hakkarainen toteaa. Metsämannut Oy on Metsäliiton tytäryhtiö, joka mm. hoitaa asiakkaidensa metsiä.
Parhaimmillaan haapa on taloudellisesti kannattavin valinta. Hybridihaapaa kasvatetaan kuitupuuksi ja yhdellä istutuksella saadaan aikaan useita sukupolvia. Ensimmäisen sukupolven päätehakkuu on noin 25 vuoden iässä.
Tällöin kuutioita on hehtaarilla tuollaiset 250. Muut puulajit pääsevät samassa ajassa niukin naukin ensiharvennukseen.
Seuraavat sukupolvet kehittyvät juurivesoista vielä nopeammin, koska juuristo on valmiina. Varsinaista metsänhoitoa tarvitaan liian tiheän vesakon harventamisessa sopivaan kasvatustiheyteen jokaisen uudistuksen jälkeen.
"Parhaat, yksittäiset haapayksilöt ovat kuitupuun mitassa jo viisivuotiaina. Ja kiertoajan viimeisinä vuosina kasvu on todella hurjaa, yli 20 kuutiometriä hehtaarilla vuodessa."
Lisää kannattavuutta saa, jos muutaman rungon kasvattaa tukkikokoon, sillä haapasahatavaralle ja paneelille löytyy käyttöä. Haavan pystykarsinta käy kuten koivullakin, kuivuneita oksia voi tökkiä irti.

Taimet varjeltava
syömiseltä ja hukkumiselta
Hybridihaavan taimet ovat koivun taimia kalliimpia, mutta taimia laitetaan vähemmän hehtaarille. Uudistamiskustannus - noin tuhat euroa per hehtaari - on rahtusen korkeampi kuin muilla talouspuilla lähinnä välttämättömän myyräsuojauksen vuoksi. 1960- ja 1970-lukujen tulitikkuhaavikot tuhoutuivat valtaosin peltomyyrän tuhoihin. Jäniksetkin syövät nuoria taimia.
Toinen ehdottoman tärkeä asia on kasvupaikan valinta ja oikeanlainen muokkaus. Etelä-Suomen juurikäävän piinamien kuusikoiden uudistamiseen haapa on vakavasti otettava vaihtoehto.
Pahin virhe on istuttaa liian syrjäiseen paikkaan hirvien syötäväksi.
Haavikko kannattaa perustaa kylille, juuri siihen tienvarteen näkösälle, mihin hirvet eivät tule.
Haapa tarvitsee ravinteikkaan kasvupaikan, mielellään lehtomaisen kankaan.
"Viettävillä, kuohkeilla mailla muokkausta ei tarvita. Mutta silloin kun muokkaus tarvitaan, niin se todella tarvitaan. Tasailla, vedenvaivaamilla mailla muokkaus on ehdoton edellytys."
"Muokkaustavan valinta on tärkeää. Äestys ei missään tapauksessa riitä vedenvaivaamille maille, sillä saadaan vain vesikuoppia. Juurten pitää olla ilmavassa maassa, ja mätästyksellä saadaan istutuskohta varmimmin koholle."

Ei kuitenkaan
kaikkialle
Haavikko on riskipaperi sijoittajan salkussa. Se voi tuottaa hyvin, mutta esimerkiksi hirvituhot voivat pudottaa kurssia rajusti.
Hakkarainen varoittaakin, että maanomistajan ei kannata pelata kaikkea yhden kortin varaan. Kaikkialle haapa ei sovi.
"Hyvästäkin maasta vain kymmenen prosenttia on haavalle sopivaa."
Kasvatusaluetta on eteläinen Suomi. Pohjoisimmat kasvatussopimukset on tehty Siilinjärvelle, Pohjois-Savoon. Haavan taimia voi kysyä Etelä-Suomen taimitarhoilta.

Markkinat ovat,
mutta ohuet
Metsäliitto ostaa haapaa M-Realin kemihierretehtaalle Joutsenoon ja pian myös Kaskisiin, jonne valmistuu toinen vastaava tehdas. Toinen tehdas sijaitsee otollisesti junalla ja toinen laivalla tulevan tuontipuun kannalta. Lisäksi kaikilla yhtiöillä haapa kelpaa sellukattilaan koivukuitupuun seassa.
Yhteinen käyttömäärä on noin 1,13 miljoona kuutiometriä, josta kotimaasta saadaan vain vajaa 400 000 kuutiometriä ja sekin sekapuuna tulevaa luonnonhaapaa. Suomen metsien puustosta haapaa on puolisentoista prosenttia.
Potentiaalia kasvatuksen lisäämiselle siis on, mutta haavan käyttöön perustuvan teollisuuden rakentaminen vaatisi kasvatusalojen huomattavaa lisäystä. Niin huomattavaa, että sellaista ei ole näköpiirissä.
Tulevaisuuden kuitupuun hintaa ei kukaan tiedä, ja niin kauan kuin ostajia on vain yksi, niin hinnanmuodostuksen aitoutta voi kysyä. Haavan nykyhinnasta on vaikea saada selkoa, sillä haapaa ei tilastoida omaksi puutavaralajiksi. Metsäliiton ostojohtaja Juha Mäntylä suostuu sanomaan ainoastaan sen, että haavan hinta on selvästi koivukuitua heikompi.
"Viitearvona on se, miten tuontihaavan hinta kehittyy."
Haavikoiden varttuminen lisää korjuun ja kuljetusten tehokkuutta, mikä tulevina vuosina rahtusen lisännee puustamaksukykyä.
Joka tapauksessa Kirkniemen tehtaan paperi on löytänyt paikkansa markkinoilla, sille on painettu mm. National Geography-aikakauslehden Euroopan-painos ja tunnettuja kansainvälisiä muotilehtiä.

# MIKKO HÄYRYNEN - METSÄLEHTI 7/2005