Kevääksi kääntyvä talvi on ollut Pohjois-Karjalassa niin runsasluminen, että monelta pystykarsijalta on meinannut loppua usko kesken ainakin perimmäisten palstojensa osalta.

Outokummun Varislahdessa asuva Kalle Kurki yritti mennä noin kuukausi sitten salopalstalleen karsintapuuhiin, mutta hän totesi jo alkumatkasta urakan liian vaivalloiseksi runsaan lumen vuoksi. Kurjella on onneksi karsintakohteita myös aivan tien varressa, joten isännän ei ole tarvinnut jäädä toimettomaksi.
Kurki on karsinut käytännössä kaikki männikkönsä. Koivikot mukaan luettuna hän arvioi karsineensa poikiensa avustamana lähemmäs 15 hehtaarin alan.
Kurki on jo kaatanut kokeeksi runkoja vanhimmilta pystykarsintakohteilta ja tarkoitus on sahauttaa ne ja varmistaa, että oksatonta - ja pihkatapitonta - tavaraa on syntynyt toivotusti. Kurjen mukaan tavoitteena on, että oksat jäisivät ns. viitosparrun sisään ja sen ulkopuolelle kehittyisi sitten arvokkaampaa oksatonta puuta.

Ensiharvennusta
aikaistettava
Käymme Kalle Kurjen kanssa 1970-luvun alussa istutetussa kuivahkon kankaan männikössä, joka on pystykarsittu ensimmäisen kerran runsaat kymmenen vuotta sitten. Muutaman vuoden päästä tästä moto ensiharvensi männikön, ja Kurki on jo ehtinyt käydä harvennuksen jälkeen korottamassa karsintarajaa.
"Karsintakohteilla ensiharvennusta pitäisi aikaistaa, niin että karsittujen runkojen kasvuun saataisiin vauhtia poistamalla niiden kanssa valosta ja tilasta kilpailevat karsimatta jätetyt puut", isäntä opastaa.
Hän puhdistaa tarinoidessaan kuvion karuimmalla reunalla olevien mäntyjen oksia kohti viiden metrin tavoitekorkeutta. Puuston kasvu voi vaihdella paljon samankin kuvion sisällä ja koska Kurki on pitänyt kiinni karsinnan latvusrajasuosituksista - latvuksen tulisi kattaa aina vähintään 40 prosenttia rungon pituudesta - saa samalle kohteelle palata sahan kanssa monta kertaa.
Männikön karsinta suositellaan tehtäväksi, kun karsittavien puiden keskiläpimitta on 11-13 senttiä, jolloin puut ehtivät kasvaa vielä riittävästi oksatonta sahapuuta ennen päätehakkuuta.

Karsinta maistuu
myös tuetta
Kalle Kurki esittelee, kuinka karsintasahan alaveitsellä lyödään sahatun tuoreen oksan alle sillä hetkellä, kun se on melkein poikki. Näin putoava oksa ei repäise rungosta kuorta mukaansa.
Kurki on ilmoittanut kaikki karsimansa kohteet metsäkeskukseen, niin että pystykarsitut männiköt on helppo todentaa ja hyödyntää tulevaisuudessa. Hän on kuitannut kemera-tuet työlleen, sikäli kun tukea on myönnetty. Kaikki kohteet eivät ole olleet tukeen oikeutettuja, mutta se ei ole isännän karsintaintoa heikentänyt. Outokumpulainen kuuluu niihin metsänomistajiin, jotka eivät tee metsätöitä tukieurot silmissään, vaan hän ajattelee jo tulevia sukupolvia.
"Teen tätä myös ajankuluksi ja liikunnan vuoksi", hän toteaa.
Karsinnan hyödyllisyyteen uskova mies ihmettelee hieman, kun metsäkeskuksissa karsinta tuntuu jääneen hieman lapsipuolen asemaan niin kemera-työlaji kuin onkin. Tukia halutaan suunnata nopeammin ja varmemmin hyödyt antaviin työlajeihin.

Koivun karsinta
alkaa varhain
Kurjet istuttivat vuonna 1997 pihapeltoon rauduskoivua ja visakoivua. Kahdeksan kasvukauden jälkeen visat alkavat erottua rauduksista rungon muhkuroistaan, mutta muuten visat näyttävät kasvaneen vielä tasatahtia raudusten kanssa.
Koivikossa karsintatyö on alkanut jo muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Kalle Kurki näyttää, miten kahtena kesänä leikattujen koivujen oksankohdat ovat kylestymässä umpeen. Tulevana kesänä karsintaa on tarkoitus jatkaa ottamalla pidempi varsi käyttöön.
Kurki huomauttaa, että kun mänty karsitaan rungonmyötäisesti, niin koivun oksat karsitaan ns. oksanniskan jälkeen. Tällöin leikkauspinta jää mahdollisimman pieneksi. Koivun suositeltavin karsinta-aika on isännän mukaan heinäkuu, ja karsintaan käytetään ohileikkaavia saksia.
Koivun kuivia oksia Kurki kertoo karsivansa kepillä talviaikaan, jolloin puun kuori ei ole yhtä altis vaurioitumaan kuin kasvukaudella.
Pellon reunaan suuren kiven ympäristöön näyttää jääneen muutamia karsimiskelpoisia koivuja ilman saksikäsittelyä.
"Kun olin karsimassa näitä, niin kivellä lötkötti kyy aurinkoa ottamassa. Sovimme, ettei se tee mitään pahaa minulle enkä minä sille ja se sopimus on pitänyt", Kurki naurahtaa.

KAIKKEA EI PIDÄ KARSIA

Jotkut metsänomistajat ovat hurahtaneet pystykarsintaan niin, ettei kyseessä ole enää taloudellisesti ajatellen järkevä toiminta. Kohteet tulee valita huolella tai mukavasta puuhastelusta voi koitua enemmän haittaa kuin hyötyä.

Piirineuvoja Anneli Könönen Länsi-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä hakee männikössä katseellaan karsintakelpoisia puita, mutta äkkiseltään silmä ei tapaa ainuttakaan. Vuonna 1987 männylle istutettu kivennäismaapelto on kasvanut valitettavasti myös oksaa sellaisella vauhdilla, että karsintakorkeudella olevien oksien paksuus ylittää 2,5 senttiä, jota paksumpia oksia ei tulisi karsia ollenkaan.
Männikön omistaja, joensuulainen Ulla Kasurinen on kutsunut Könösen opastamaan kädestä pitäen pystykarsinnassa. Kasurinen ei ole pitänyt aiemmin karsintasahaa käsissään, joten hommaan vihkiytyminen vie aikansa.
Vajaan vartin etsiskelyn jälkeen piirineuvoja löytää pari ympäröivistä männyistä erottuvaa, ohutoksaisempaa runkoa, joihin uutta sahaa päästään kokeilemaan. Hyvässä terässä oleva työkalu alkaa tiputella helponnäköisesti osin jo kuivahtaneita oksia.
"Karsinta on tehtävä rungonmyötäisesti, niin ettei jää oksantappeja, mutta kuorta ei saa kuitenkaan vaurioittaa oksien ympäriltä. Askeleissa ei kannata säästää, vaan pitää siirtyä aina puun ympäri sitä mukaa kuin työ edistyy", Könönen opastaa.

Tukikohteet
ohutoksaisia
Männikkö on kasvanut Outokummussa sijaitsevalla hehtaarin peltokuviolla suositusten mukaisessa tiheydessä, mutta laatupuuta liian rehevälle maalle istutetusta, paksuoksaisesta metsiköstä ei ole luvassa. Sen vuoksi kyseiselle kohteelle ei saa valtion kemera-tukea karsintaan.
Maanomistaja voi karsia puustoaan ilman tukiakin, mutta sinistymä-, laho- ja "pihkatappiriskin" vuoksi rehevien maiden paksuoksaiset männiköt olisi syytä jättää rauhaan.
"Mitä tälle sitten kannattaisi tehdä?" Ulla Kasurinen ihmettelee.
"No tämähän kasvaa nopeasti puuta, ja noin viiden vuoden kuluttua kuvio kannattaa jo ensiharventaa. Nämä ovat juuri sellaisia kohteita, joissa on syytä harkita massapuun kasvatusta tavallista lyhyemmällä, 40-60 vuoden, kiertoajalla", Könönen arvioi.

Tarjolla tuettua
talviliikuntaa
Piirineuvoja Könönen kaivelee lyhyen harjoitusrupeaman jälkeen esiin karttalaukustaan Kasurisen metsäsuunnitelman. Hän huomaa heti, että muutaman kilometrin päässä sijaitsevia kuivahkon kankaan männikkökuvioita on merkitty pystykarsittavaksi.
Ulla Kasurinen innostuu kuullessaan, että karumman maan kohteen karsintaan olisi luvassa myös valtion tukea. Hän aikoo palata asiaan heti talvilomaviikollaan. Kevättalven auringonpaisteessa on mukava yhdistää huvi ja hyöty.
"Jos vaikka saisin innostettua miehenkin asiasta, tosin myös polttopuusavotta alkaa painaa päälle", Kasurinen pohtii.
"Hyvälläkin kohteella karsitaan vain 450-550 runkoa hehtaarille, eli ne, jotka jäävät kasvamaan uudistuskypsäksi saakka. Valtion tuen edellytyksenä on taas vähintään 350 karsittua runkoa hehtaarille", Könönen ohjeistaa karsintakipinän saanutta.

Pystykarsinta suosituksia männylle

- sopiva karsinta-aika on alkuvuosi ja kesä; kevään nila-aikaan ei karsita eikä syksyllä ja alkutalvella sienituhoriskin vuoksi
- rungot karsitaan, kun rinnankorkeusläpimitta on 7-13 senttiä, läpimitaltaan yli 15 sentin puita ei kannata karsia
- karsittavien oksien tulee olla halkaisijaltaan alle 2,5 senttiä
- karsittaviksi sopivat kuivat ja taantuvat oksat
- kuolleet oksat karsitaan rungonmyötäisesti, elävät noin 5 millimetriä rungosta oksanpaksuntuman jälkeen
- elävää latvusta jäätävä vähintään 40 % rungon pituudesta
- karsitaan vain puut, jotka jäävät kasvamaan päätehakkuuseen saakka, 450-550 runkoa hehtaarille
- valtion kemera-tuki edellyttää minimissään 350 rungon karsimista hehtaarille vähintään 4 metrin korkeuteen
- kemera-tuetuiksi karsintakohteiksi hyväksytään ensisijaisesti tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden sekä vastaavien ojitettujen turvemaiden männiköt sekä lehtomaisten kankaiden ja vastaavien ojitettujen turvemaiden männiköt, mikäli puusto täyttää muutoin pystypuiden karsinnalle asetettavat vaatimukset
- valtio ei tue pystykarsintaa alueilla, joilla lämpösumma jää alle 750 d.d.:n
- karsittu metsikkö on syytä rekisteröidä metsäkeskuksen rekisteriin
- lisätietoja oman alueen metsänhoitoyhdistyksestä tai metsäkeskuksesta

# ESA KURKI - METSÄLEHTI MAKASIINI 2/2005