Koivun pystykarsinta ei ole kovin tavallista, mutta se on helpompaa ja kannattavampaa kuin luullaan.

"Peltokoivikoita kannattaisi karsia enemmän, nyt karsitaan vain muutama prosentti," Metsänhoitoyhdistys Itä-Hämeen aluevastaava Risto Koiravuori kehottaa.
Pystykarsinta on yleensä se viimeinen kohde kaikkien päälle kaatuvien perkausten ja harvennusten jälkeen.
"Jos ylipäätään aikaa on pystykarsintaan, niin silloin kannattaa karsia ensisijaisesti koivikot, koska niistä saa suuremman arvonlisän kuin männiköistä."
Koivun tyvitukkien arvo nelinkertaistuu, kun mäntytukin arvo kaksin-kolminkertaistuu. Karsimattoman koivutukin hinta on 45 euroa kuutiolta, ja karsittuna parin sadan euron tienoilla.

Koivu kestää
kolhuja
Koiravuori kertoo kokemuksenaan, että koivu ei ole niin herkkä pienille vioituksille kuin luullaan.
"Itse kukin voi havaita, että vesakko, josta on riivitty saunavihtatarpeet, kylestyy jo saman suven aikana."
Pystykarsinnassa kysytään varovaisuutta, mutta oikeastaan muuta sääntöä ei ole kuin että oksantynkä mahdollisimman lyhyeksi oksan kaulusta eli tyvikohoumaa vioittamatta. Pienet vioitukset eivät ole kuolemaksi, sillä luonto korjaa kolhut.
Sekä täysin terveitä että kuolleita oksia karsitaan. Koiravuori varoittaa, että oksien kasvu ei saa karata käsistä. Jos oksien paksuus on useita senttejä, niin sekä karsiminen että kylestyminen vaikeutuvat.
"Olen karsinut kolmeen senttiin saakka."

Mutkatyvi
oikenee
Peltokoivikot perustetaan yleensä 1 600 rungon hehtaaritiheyteen. Ensiharvennuksessa runkoluku pudotetaan puoleen, ja toisessa harvennuksessa lopulliseen päätehakkuutiheyteen eli noin 400 runkoon.
Ensiharvennuksen jälkeen rungot karsitaan 5-6 metrin korkeuteen saakka. Mutkainen runko ei ole kehityskelvoton, sillä koivu on yllättävän hyvä korjaamaan rungon mutkaisuutta paksuuskasvun myötä. Melko pahatkin mutkat suoristuvat päätehakkuuseen mennessä.
Eteläisessä Suomessa rehevän paikan koivikko kasvaa päätehakkuuseen 50 vuodessa. 50 vuoteen mahtuu kaksi tai kolme harvennusta.

Talvella
ja kesällä
Ajankohtaa ei pidä kysyä, että milloin voi, vaan että milloin ei voi. Koivun pystykarsintaan epäsopivaa aikaa on mahlanjuoksu, eli kevät, puolikkaaseen lehteen saakka.
"Alkukesän karsinnan etu on, että leikkausarpi alkaa paksuuskasvun kautta umpeutua jo samana kasvukautena."
Pienien oksien arvet kylestyvät jopa samana kesänä, mutta senttisen oksan umpeutumiseen menee viitisen vuotta.
Kesä soveltuu pystykarsintaan hyvin, mikäli itikoilta saa rauhan. Karsinta-aikaa ei pidä jatkaa kovin pitkälle elokuulle. Syyssateiden aikaan on märkää ja ilma sieni-itiöistä sakeana, ja lahovikojen riski kasvaa.
Sienitartuntariski on ohi, kun lämpötila laskee syksyllä alle viiden miinusasteen. Keväthangilta lumikengät jalassa työ käy näppärästi, ja sitä voi jatkaa niin kauan kuin yöpakkaset pysyvät viiden pakkasasteen kylmemmällä puolella.

Työkaluissa
vaihtoehtoja
Pystykarsintaan on kehitetty erilaisia työkaluja. Koivun pystykarsintaan käyvät parhaiten leikkaavat terät, joilla saa siistin jäljen.
Koiravuori pitää jyhkeitä raivaussaksia hyvänä yleistyökaluna rungon alaosan karsinnassa. Raivaussaksilla leikaten oksa katkeaa siististi, ja niillä voidaan samalla perata haittapuustoa aina ranteenvahvuisiin saakka.
Raivaussakset ovat kohtuuhintaisia, ja niitä saa lähes joka rauta- ja puutarhakaupasta.
Ylempien oksien karsintaan on erikoistyökaluja, joita voi kysyä esimerkiksi paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä.
Kuiviin oksiin käy myös "keppikarsinta", eli oksia tökitään tai lyödään irti, mutta silloin oksankohdalle voi tulla kolo, johon jää sadevettä. Kylestyminen vaikeutuu, mutta tietysti keppikarsinta on parempi kuin ei karsintaa ollenkaan.

Karsinnalla
maisema komistuu
Puukauppaa tehtäessä ostaja joko uskoo puhetta tai vaatii todistuksen pystykarsinnasta. Karsinnasta kannattaa pyytää todistus esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksestä.
"Vaikka koivikosta näkee päälle ilman todistuksia, että se on pystykarsittu."
Pystykarsinta on työlästä, sillä hehtaarissa on askaretta kahdeksi-kolmeksi päiväksi. Palkkatyönä teettäminen maksaa useita satoja euroja. Harvalta löytyy maksuhaluja investointiin, josta tuotto tulee 20-30 vuoden kuluttua. Mutta omana työnä pystykarsinta on kannattavaa hyötyliikuntaa.
Pystykarsinta on toistaiseksi kuulunut kemera-lain piiriin, mutta karsintatuen jatkosta ei ole varmuutta.
Vaikka aikaa ei kaikkien koivikoiden karsintaan riittäisikään, niin onhan sileärunkoihin koivupilaristo komea katseltava sekä itselle että muille. Juuri siinä pikitien vieressä, tai siinä, mikä näkyy ikkunaan. Hoitorästit piilotetaan takametsiin.


PYSTYKARSINTASUOSITUKSIA KOIVULLE

- Koivua ei karsita keväällä mahlanjuoksuaikaan eikä syksyllä, kun sienitautien tartuntariski on suurimmillaan
- Karsittavaksi valitaan vain laadukkaimmat puut, noin 400 runkoa hehtaarilla, jotka jäävät kasvamaan aina päätehakkuuseen saakka
- Rungot karsitaan ensiharvennuksen jälkeen 5-6 metrin korkeuteen saakka
- Eekä kuolleita että eläviä oksia voi karsia, mutta ei halkaisijaltaan yli kolmesenttisiä oksia
- Oksantynkä jätetään mahdollisimman lyhyeksi, mutta vältetään ns. oksan kauluksen vioittamista
- Rauduskoivikoiden pystykarsintaan on mahdollista saada kestävän metsätalouden rahoituslain (kemera) mukaista tukea, kun koivikon laatu ja tehty työ täyttävät tietyt edellytykset
- Karsittu metsikkö on syytä rekisteröidä metsäkeskuksen rekisteriin
- Lisätietoja oman alueen metsänhoitoyhdistyksestä tai metsäkeskuksesta


METSÄ PITÄÄ KARTANOA KUNNOSSA

Sysmäläinen Erkki Stjernvall hoitaa 350 metsähehtaaria ja Virtaan kartanoa. Metsän lisäksi tuloja tulee maatilamatkailusta.
"Kauhea määrä vanhoja rakennuksia, niiden kunnostamiseen rahaa uppoaa."
Stjernvallin rehevä, mutta kivinen pelto kynnettiin viimeisen kerran vuonna 1973 ja istutettiin koivulle.
"Koivua pantiin pikitien varteen maisemasyistä, ja tässä saa hirviltäkin rauhan. Syrjemmällä olevat kohteet pantiin kuuselle."
Pellonmetsitys on rehevyydeltään lähinnä lehto. Suuret koivut haihduttavat vettä niin, että runkojen ympärillä on kulottunut rinki.
Stjernvall on ottanut tavaksi tehdä ensimmäisestä harvennuksesta polttopuita, sillä kartanon lämmittämisessä kuluu puuta, ja toinen harvennus on kaupallinen. Stjernvall toteaakin metsässä olevan niin paljon tekemistä, että kaikkea ei millään ehdi. Pystykarsinta tahtoo aina olla listalla viimeisenä.
Peltokoivikon päätehakkuussa tulee kuutioita 250-300. Koiravuori pohtii, että seuraavaan puusukupolveen voisi valmistautua istuttamalla kuusta koivikon alle jo ennen päätehakkuuta. Päätehakkuun jälkeen rehevälle savimaalle kasvaa miehenkorkuinen, kaiken tukehduttava angervikko ja horsmikko.
"Korjuussa tulee taimikkovaurioita jonkin verran, mutta vielä vaikeampaa on lähteä uudistamaan aukon kautta."

# MIKKO HÄYRYNEN - METSÄLEHTI 13-14/2005