Myös varjopuu kuusi menettää kasvutarmonsa, mikäli sen ylle pääsee kaartumaan auringon pimentävä lehtipuuvesakko. Istutustaimelle kannattaa turvata taas paikka valossa reikäperkauksella.

Ruotsissa 1980-luvulla ensimmäistä kertaa esitetyssä reikäperkauksessa lähdetään ajatuksesta, että samalla kun turvataan kuusen kasvuedellytykset, hoidetaan myös lehtipuustoa. Koska taimikonhoidosta ei selvitä useinkaan kuusimailla yhdellä hoitokerralla, niin ensi vaiheessa reikäperataan kuusentaimien ympäriltä vain noin metrin säteeltä vesakko pois, niin että taimet saavat tilaa kasvaa. Välialueille jäävät lehtipuut jätetään vielä kasvamaan.
Toisella hoitokerralla kuusentaimikko vapautetaan joko kokonaan lehtipuista tai lehtipuusto harvennetaan verhopuuasentoon. Tavoite voi siten olla joko yksijakoinen lehtipuusekoitteinen kuusikko tai kaksijaksoinen koivu-kuusimetsikkö.

Keskikesä paras
ajankohta

Kuusen istutusalat suositellaan muokattavaksi mätästämällä. Mättäässä taimien on todettu kehittyvän selvästi nopeammin kuin äesvaossa tai laikussa, joissa taimi voi juroa vuosia ja hukkua helposti heinikkoon.
Myös mättäässä lehtipuuvesakko alkaa ennen pitkää uhata kuusen kasvua. Mättäille istutettu kuusentaimikko tulisi reikäperata viiden, kuuden vuoden kuluttua istutuksesta, jolloin taimet ovat runsaan metrin mittaisia.
Laikutetulla tai äestetyllä maalla kuusentaimikot tulisi perata jo noin neljän vuoden kuluttua istutuksesta tai muuten kuusten kasvu hidastuu. Perkaus saatetaan joutua myös uusimaan, jos alue vesoo voimakkaasti.
Tapion Hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti reikäperkauksessa poistetaan vain kasvatettavien taimien kehittymistä haittaavat lähimmät puut 0,5-1 metrin etäisyydeltä taimen ympäriltä. Käytännössä parhaaksi on osoittautunut perkaus metrin säteeltä taimesta. Perkaus tulisi ajoittaa keskikesälle uudelleen vesoittumisen vähentämiseksi, joskin taimien löytyminen on tällöin hankalampaa kuin lehdettömään aikaan.
Täystiheässä taimikossa tehty perkaus niittää lehtipuuston pois noin 60 prosentin osuudelta istutusalaa. Perkausaukkojen ulkopuolelle jäävät koivut ehkäisevät uudelleen vesomista ja samalla laadukkaimmat niistä voidaan valita kuusikon sekapuina kasvatettavaksi.
Perkauksessa jätetyt lehtipuut kasvavat aluksi kuusia nopeammin, mutta kuuset saavuttavat lehtipuut noin kymmenen metrin pituusvaiheessa, ja tuloksena on tasapituinen sekametsä.
Lopullinen taimikonhoito tehdään, kun kuusentaimet ovat venähtäneet noin kahdeksaan metriin. Tällöin parhaita koivuja jätetään kuusten lomaan 200-300 kappaletta hehtaarille.

Männyllä hirvituhot
voivat lisääntyä

Tapion metsänhoitosuosituksia tarkistetaan parhaillaan ja myös reikäperkauksen suosituksiin on tulossa joitain muutoksia, mutta työ on vielä kesken.
Reikäperkauksessa on ollut yksi kiistanalaisimpia kysymyksiä menetelmän sopivuus männyntaimikkoon. Tämänkin lehden palstoilla on esitetty, että männyntaimikko on raivattava puhtaaksi vesakosta, koska lehtipuut houkuttelevat hirviä. On myös tutkimustuloksia, että varjostetut, vähän heikentyneet männyt kelpaavat hirville paremmin kuin täysin vapaana lehtipuista kasvaneet männyt.
Puuntuotannon asiantuntija Arto Koistinen Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta toteaa, että tilanne on männyn osalta hieman ristiriitainen.
"Toisten tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, ettei yleensä ole tarvetta poistaa kaikkea vesakkoa. Vaikka lehtipuut houkuttelevat hirviä, ne toimivat myös mäntyä korvaavana ravintona. Erityisesti pihlajan ja pajun määrä on kuitenkin pidettävä kohtuullisena ja tiheiköt harvennettava."
Koistinen ei itse suosittelisi reikäperkausta esimerkiksi hirvien vaellusreitillä olevaan männikköön, jotta lauma ei jäisi laiduntamaan alueelle.

VESOMISONGELMA KURIIN KONEKITKENNÄLLÄ

Muiden metsätöiden ohella myös perkaukseen on kehitelty viime vuosina koneapua. Tuorein reikäperkauslaite kitkee vesakkoa.

Perkaukseen viimeistellään parasta aikaa prototyyppiä kitkevästä reikäperkaajasta, joka nimensä mukaisesti puristaa kasvatettavaa kuusentainta ympäröivän vesakon otteeseensa ja nostaa sen juurineen ylös. Laitetta ovat kehittäneet yhteistyössä pohjoiskarjalainen Pentin Paja Oy, Joensuun yliopiston Mekrijärven tutkimusasema ja koko koneellisen reikäperkausidean isä, ympäristöpäällikkö Kari Kuru UPM-Kymmene Oyj:n Metsäosaston Itä-Suomen hankinta-alueesta.
Uutuuden ensimmäinen testiajo tehtiin viime syksynä ja testin perusteella laite toimi hyvin. Samat pioneerit kehittivät muutama vuosi sitten perkaukseen vesat leikkaavan Naarva-reikäperkauslaitteen. Perkauslaitteet kiinnitetään motoon kouran tilalle.
"Koneella reikäperkaus on paras tehdä taimien näkyvyyden varmistamiseksi ja työn nopeuttamiseksi heinättömään ja lehdettömään aikaan. Tällöin leikatut kannot kuitenkin vesovat pahiten. Nyt kun vesat nostetaan juurineen, niin vesomisongelma häviää samalla", Kuru selittää tuoreimman sovelluksen ideaa.
Koneellinen perkaus on syytä suorittaa viimeistään 4-5 vuotta istutuksesta, jotta tällöin noin metriset taimet taipuvat ja palautuvat takaisin koneen mentyä yli. Kitkevä koneperkaus sopii parhaiten mätästysaloille, joilla vesakkoa ei nouse yleensä aivan istutustaimien viereen.
"Tavoittelemme tilannetta, että kitkemisen jälkeen seuraava toimenpide olisi vasta ensiharvennus", Kari Kuru toteaa.
UPM:ssä on käsitelty leikkaavilla perkauslaitteilla noin 200 hehtaarin verran taimikoita. Kurun mukaan kustannuksissa on päästy odotettuihin tuloksiin.
"Miestyönä varhaisperkaus maksaa noin 250 euroa hehtaarille. Lehdettömään aikaan leikkaavalla laitteella on päästy parhaimmillaan 250 euron pintaan."

# ESA KURKI - METSÄLEHTI 10/2005