Silmäys latvustoon kertoo varmimmin, onko nuori metsä jo ensiharvennuksen tarpeessa. Elävän latvuksen osuutta puun kokonaispituudesta ei saa päästää supistumaan liiaksi.

Ensiharvennuksen tarkoituksena on luoda riittävästi kasvutilaa kasvatettavaksi valituille puille. Näin niiden latvat säilyttävät elinvoimansa ja puiden kehittyminen tukkipuiksi nopeutuu.
Periaatteessa ensiharvennuksen ajoitus on yksinkertaista: metsään mennään, kun nuori metsä on saavuttanut metsänhoito-ohjeissa mainitun valtapituuden.
Käytännössä tilanne on moniulotteisempi juttu. Kuten oheisessa jutussa todetaan, ensiharvennuksen lykkääminen ohjeidenmukaisesta parantaa ensiharvennuksen ja samalla metsänkasvatuksen kannattavuutta koko kiertoajan puitteissa.
Toisaalta liika viivyttely aiheuttaa kasvutappioita, jos kasvatettavien puiden elävä latvus supistuu liiaksi. Myös myrsky- ja lumituhojen vaara kasvaa.

Hosuminen ei
kenenkään etu
Ensiharvennusta ei siis kannata tehdä liian aikaisin.
"Joudumme ostamaan leimikoiden osana ensiharvennuksia, joilta kertyy kuitupuuta ehkä 20 kuutiota hehtaarilta. Siinä ei ole järkeä. Harvennus ei vielä ole tarpeen ja korjuukin maksaa niin paljon, ettei puille jää kantohintaa", toteaa metsäpalvelupäällikkö Antero Sorri UPM:n Jämsänkosken piiriltä.
Sorrin kollega, UPM:n Keuruun metsätalousesimies Pekka Liimatainen toteaa, että yhtiön metsissä ensiharvennukset pyritään ajoittamaan niin, että hakkuussa kertyisi kuitupuuta noin 50 kuutiota hehtaarilla.
"Yksityisiltä ostettavilta ensiharvennuskohteiltakin pitäisi kertyä vähintään 35 kuutiota myytävää puuta hehtaaria kohti."
Liimataisen mukaan 50 kuution hehtaarikertymään päästään, kun männikkö on 14-15 metrin valtapituudessa ja runkoluku on taimikonhoidossa säädetty 2 000 puuhun hehtaarilla. Ensiharvennuksessa puolet puista otetaan pois.
"Tällainen ensiharvennus tuottaa metsänomistajalle kohtuullisesti tulojakin. Mäntykuitupuun kantohinta asettuu noin 10 euroon."
Sorri muistuttaa, että yllä mainitut kertymätavoitteet koskevat kivennäismaiden ensiharvennuksia. Suometsien harvennuskertymät jäävät tätä alhaisemmiksi.

Elävä latvus ei saa
supistua liiaksi
Sorrin mukaan metsänhoito-ohjeet eivät kerro suoraan erilaisten metsiköiden ensiharvennustarvetta.
"Puuston pohjapinta-alaan perustuvat ohjeet sopivat tasarakenteisiin metsiin. Luontaisesti syntyneet puustot ovat usein aukkoisia ja ryhmittäisiä. Harvennus voi olla tarpeen, vaikka puuston pohjapinta-ala olisikin vielä alhainen. Valtapituuteen perustuvat ohjeet soveltuvat vain taimikkovaiheessa hoidettuihin puustoihin."
Hänen mukaansa paras mittari on valtapuiden elävän latvuksen osuus puun kokonaispituudesta.
Männyllä vihreää latvaa on oltava vähintään 40 prosenttia puun kokonaispituudesta, siis esimerkiksi 14 metrin mittaisella puulla noin kuusi metriä. Sama pätee myös koivulle.
Kuusilla elävän latvuksen osuus ei saisi supistua alle 60 prosentin puun kokonaispituudesta. Tosin varjossa viihtyvän kuusen latvusto säilyttää elinvoimansa pidempään, vaikka puusto kasvaisikin suhteellisen taajana.
"Kuusikot pitää ehtiä harventamaan ennen kuin puuston kasvu hidastuu. Kasvun uudelleen kiihtymiseen kuluu yllättävän paljon aikaa."

Vuorossa 1970
istutetut männiköt
Puiden elävä latvus supistuu, kun varjoon jäävät alimmat oksat kuolevat. Ensiharvennusvaihetta lähestyvissä koivu- ja mäntymetsissä alaoksia kuolee samaan tahtiin kuin puu latvastaan kasvaa pituutta.
Nuoruusvaiheessaan nopeimmin pituutta kasvavat viljavien maiden rauduskoivikot, näin ollen niiden ensiharvennuksen ajoituksessa on vähiten pelivaraa. Jo muutaman vuoden odotus aiheuttaa tappioita.
Harvennus on siis tehtävä ohjeidenmukaisessa 14-15 metrin valtapituudessa, jos puusto kasvaa suunnilleen istutustiheydessä. Tähän pituuteen koivikko yltää 15-20 vuodessa.
Männiköissä pelivaraa on hieman enemmän. 15 metriin männyt yltävät Keski-Suomessa keskimäärin 35 vuodessa, nyt on siis aika harventaa vuonna 1970 istutettuja metsiköitä.
Kuusikot kestävät kohtalaisesti tiheyttä. Toisaalta voimakkaat harvennukset nopeuttavat kuusten paksuuskasvua tehokkaasti, joten turha viivyttely ei kuusikoissa kannata.

ENSIHARVENNUS:
- Ensiharvennus tuottaa tuloja, jos puusto on taimikkovaiheessa harvennettu 1600-2000 rungon hehtaaritiheyteen.
- Männikkö ensiharvennetaan, kun puusto on 13-15 metrin valtapituudessa. Esimerkiksi Keski-Suomessa istutusmännikkö saavuttaa ensiharvennuskypsyyden noin 35 vuodessa. Kasvatettavaksi jätetään 900-1 000 parasta mäntyä. Harvennuksessa poistetaan suunnilleen puolet puista.
- Kuusikot ensiharvennetaan, kun valtapuusto on 14-15 metrin pituista. Kasvatettavaksi jätetään 900-1 000 puuta hehtaarille.
- Rauduskoivikot harvennetaan 14-15 metrin valtapituudessa. Hehtaarille jätetään 700-800 puuta. Viljavan maan istutuskoivikko saavuttaa tämän pituuden usein alle 20-vuotiaana.
- Taimikkona hoitamatta jääneet puustot joudutaan harventamaan jo 10-12 metrin pituisina. Tällöin korjuukustannukset ylittävät puun arvon.

# MIKKO RIIKILÄ - METSÄLEHTI 16/2005